MID-YEAR-KONFERENSSI

10.12.–14.12.2014, Washington DC

Joulukuussa koetti Indiana-päivieni puoliväli, ja Fulbright lennätti minut yli 400 muun vieraan kielten opetusassistentin mukana Washington DC:hen Mid-Year-konferenssiin.

Osallistujia saapui yli 50 eri maasta. Joukko oli kirjava. Vieretysten istutettiin monta kieltä, monta kulttuuria, monta tapaa osallistua, monta tapaa esiintyä, monta näkemystä konferenssin virallisuudesta, monta ajatusta tavoitteesta, monta kasvoa, monta ääntä, monta käsitystä ihmisoikeuksista, monta tarinaa ja monta unelmaa.

Konferenssi pidettiin Hilton-hotellissa Valkoisen talon vieressä. Minä jaoin huoneeni libyalaisen arabian kielen opetusassistentin Rawian kanssa.

Konferenssin tunnelmasta tehtiin tärkeä.

Obamaa ei kuitenkaan näkynyt.

Konferenssin aluksi oli hyvä halata loppukesän orientaatioviikolla tavatut kollegat - ja ilmoittaa toinen toisillemme yksitellen, miten menee (hyvin), mikä on kivaa (tämä) ja minne matkustetaan konferenssin jälkeen winter breakilla (New Yorkiin ja Bostoniin ja New Orleansiin ja ja...).

Konferenssin pitkät päivät koostuivat luennoista, work-shopeista, breakout sessioneista, lounastauoista, liian lyhyistä kahvitauoista, museo- ja vapaaehtoistyövierailuista, illallisista, esitelmistä, puheista, juhlista ja loputtomasta minglaamisesta. Kiinnostavin luento kertoi kielistä, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Osalle osallistujista konferenssi oli ammatillinen mahdollisuus, osalle vaihto-opiskelijoiden luokkaretki, osalle oman maan mainospaikka, osalle tilaisuus luoda kontakteja ja osalle loppuvuoden parhaat bileet. Järjestäjille konferenssi oli kenties näytön paikka Fulbright-organisaation arvokkuudesta ja USA:n mahtipontisuudesta, kenties tilaisuus tuoda yhteen nuoria innokkaita kielenopettajia ympäri maailmaa ja opettaa heille jotain amerikkalaisuudesta.

Jokaiselle kokemus oli varmasti ainutlaatuinen. Minulle se oli yksi Fulbright-vuoden kohokohta.

Moonwalk. Vapaa-aikana kävelimme kaupungilla ja otimme valokuvia.

Uusklassinen United States Capitol oli remontissa.

Smithsonian National Museum of Natural History. Menin museoon, jossa pelasin vuonna 1986 ohjelmoitua peliä fossiiliksi tulemisesta. Hävisin. Too bad.

Kävin myös Newseumissa eli News Museumissa. Siellä luin eri maiden ja eri aikojen sanomalehtien etusivuja. 9/11:n merkitys amerikkalaisille konkretisoitui entisestään.

Viimeisen illan kruunasi jenkkityylinen Talent Show, jossa stereotypioista tehtiin taidetta. Eri maiden eksoottiset tanssi-, laulu-, teatteri- ja runoesitykset huipentuivat valtaviin kansainvälisiin tanssiaisiin, joissa jokainen assistentti pääsi näyttämään veikeimmät moovinsa kulttuurien kovimpien discohittien tahtiin.

Kansallispuvut loistivat ja rummut pärisivät. Minä puin Marimekkoa, Poola Katarynan lintukorvakorut ja letitin hiukset.

Brasilia

Kiina

Tansania

Kansainvälisen diskon hymyjä

Konferenssin jälkeen alkoi kuukauden joululoma ja tuhansien kilometrien opintomatka Yhdysvaltojen halki. Kirjoitan siitä pian.


Pitäkää hännät pystyssä!

Veikein mielin hiukset letitettyinä
Elisa