FRESHMANIN KÄSKYT

Bloomington, Indiana

Täällä osataan tehdä säästä draamaa. Tällä viikolla oli "record breaking low temperature". Indianan historian kylmin mitattu. -25 C helmikuussa. Jäätä ja ikävää. Mittauksia alettiin tehdä vuonna 1816, kun Indianasta tuli osavaltio.

Sain säätilasta kuusi hälytystä sähköpostitse.

Eli älä vaan mene ulos! Toistan: älä mene. Älä missään nimessä aja pyörällä. Suojaa kasvosi. Suojaudu! Muista pitää ikkuna suljettuna, jotteivat putken jäädy (tekisikin mieli juuri nyt näpit jäässä avata). Pysähdyn autolla ovesi eteen, jottei sinun tarvitse kävellä pick up locationiin.

Pick up location on parkkipaikalla 12 metrin päässä oveltani.

Huh. Onneksi minulla on makuupussi.

Suojaudu!

Ohjeista puheen ollen introduction-kurssi harjoitteli tällä viikolla nesessiivilausetta ja kampussanastoa. Tehtävänä oli kirjoittaa 10 käskyä fresmanille, joka ei tiedä, kuinka Bloomingtonissa kuuluu toimia.

 

Kooste ohjeista Indianan yliopistoon:

1. Sun pitää chillata kaverin kanssa.
2. Sun ei tarvi uida Showalterissa, koska poliisit ei tule.
3. Sun pitää mennä taidemuseon illalla.
4. Sun täytyy vetää Trad Youthia pataan.
5. Sun pitää opiskella koko yö.
6. Sun pitää kirjoittaa essee yhdessä tunnissa.
7. Sun pitää mennä koripallo peliin.
8. Sun pitää mennä Little 500:n.
9. Sun pitää nukua. (joskus)
10. Sun pitää opiskella. (joskus)
11. Sun on pakko mennä naimisiin, jos oot raskaana.
12. Sun pitää syödä pizza Mother Bearsissa, koska se on tosi herkullinen.
13. Sun pitää syödä pizza-X:ssa kello 4 aamula.
14. Sun pitää syödä 4th kadulla.
15. Sun ei tarvi olla äänekäs opiskelija-asuntolassa.
16. Sun täytyy mennä erilaisille kursille, koska liberal arts education on hyvä.
17. Sun pitää mennä Sample Gatesiin.
18. Sun pitää soittaa sun äiti.
19. Sun pitää opiskella suomea, koska Mikko ja Elisa on tosi kivaa.
20. Sun pitää valmistua, koska se on miks sä oot täällä.

Käskyistä voi kenties oppia assistenttikin. Köhöm, kohta 20.

Lisäksi parin viikon aikana minulla on ollut kunnia ottaa vastaan kotitehtävä palautettuna talouspaperille (molemmin puolin palaa, kuinkas muutenkaan), saada quizissä kysytyn terälehti-wordoftheweekin vastauksiksi ehdotukset hana ja telähirvi sekä olla ylpeä opiskelijoista, kun ystävänpäivän deitti-ilmoituksissa seuraa hakevat nimimerkit SuloSuomi, Makaronilaatikkoinen ja "Maahantuoja".

Sun pitää nukua! (joskus)

Elisa

SEKUNNIN KESTÄVIÄ ERIKOISEFEKTEJÄ

Bloomington, Indiana 

Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että amerikkalaisten intohimoinen kurssisuorittaminen tarttuu:

Sunnuntai-iltana huomasin käyttäneeni koko päivän kiinnittämällä saksan kurssin ekspressionismi-esitelmän powerpointiin eri suunnista putoavia tähtiä ja muita sekunnin kestäviä erikoisefektejä. Samalle kurssille tihersin viikko sitten esseen, jossa analysoin antaumuksella kahta realisminaikaista lasten valistusrunoa. Saksaksi. Minä, joka hädin tuskin selviää sämpylän oston jargonista.

Ennen Fulbright-aikaani en ottanut todesta, kun joku veti herneitä keuhkotorven täyteen amerikkalaisten yliopistokurssien työmääristä. Tapani oli ajatella, että joo joo siinä sitä taas liioitellaan.

Vaan eipä liioiteltukaan. Paikallisille kursseille kokoonnutaan intensiivisesti monta monta kertaa viikossa, tehdään jokaiselle kerralle läksyt ja luetaan, katsotaan elokuvia, oksennetaan esseitä, puristetaan ja turistetaan projekteja ja etsitään alahuuli väpättäen wikipediasta vastauksia kotitenttiin futuurimuotoisen passiivilauseen sanajärjestyksestä sivulauseessa, johon on myös väkisin tungettu modaaliverbi. Yllä mainitun ilotulituksen lisäksi opettaja vielä kehtaa odottaa aktiivista keskustelua, eikä muistiinpanokasan taakse kaivautuminen kannata.

Siksi välillä ihailen opiskelijoiden A tai ei mitään -asennetta. Sitä siis, kuinka tosissaan monet heistä ottavat työnsä. Osa haluaa osata niin hyvin kuin mahdollista. Olen oppinut, että sen jälkeen on hyväksyttävää näyttää tehneensä töitä ja olla siitä vielä jopa ylpeä. Suomalaiselle enhän-minä-nyt-eihän-tämä-nyt-yhtään-hieno-ihan-vähän-tässä-tälläisen-nyhjäsin-eilen-komerossa-mutta-mitähän-tuokin-tuossa-nyt-ajattelee-ei-puhuta-tästä-kun-ahdistaa-ajatusmaailmalle meininki oli aluksi vierasta.

(Olen kyllä edelleen myös sitä mieltä, että kurssien työmäärät ovat turhan suuria ja laadittu näyttämään hyvältä paperilla, koska papereistahan täällä maksetaan vuosittain dollarit jos toisetkin.)

Bloomingtonin kaltainen yliopistokaupunki on suunniteltu takaamaan sen, että elämä voi pyöriä kokonaan koulun ympärillä. Kampuksella on kaikki elokuvateatterista keilarataan ja hampurilaisketjuun. Olen nähnyt hääpareja ja hautausmaan.

Palaan takaisin kurssisuorittamiseen. Minusta ei tuntunut maanantai-iltana yhtään erikoiselta pingottaa päivän päätteeksi luentosaliin katsomaan kurssiin kuuluvaa Der Blaue Engel -elokuvaa. Elokuvasta keskustellaan perjantaina. Tai ei keskutella, vaan luodaan pantomiimikohtauksia, joista muut keskustelevat. Elokuvaillassa läsnä olivat kaikki, eikä itinää kuulunut. Houkuttimeksi paikalle oli tilattu pizza.

(Kerrottakoon tässä vielä, että opiskelijat ottavat kaikkialla hienosti mukaan leikkeihin minunlaiseni ulkkarin. Kulttuurisen variaation tavallisuus on asia, josta tykkään täällä tosi paljon.)

Tiistaina virnistelin yliopistolla kymmenen tuntia, jonka jälkeen pyöräilin kotiin tarkistamaan materiaalit keskiviikon suomen tuntia varten. Matkalla säikähdin koiran kokoista oravaa.

Pikku pullukka, älä kaada puuta.

Pinkoilu ei suinkaan jää pelkästään saksan kurssin riesaksi-muksi. Myös työelämässä eli suomen ohjelmassa käsikirjoitamme viikottain kunnianhimoisia ja tosielämää näennäisesti jäljitteleviä kuullunymmärtämisharjoituksia, jotka ääninäyttelemme studiossa, editoimme ja joihin keksimme sanaston ja vänköjä kysymyksiä sisällöstä.

Tässä on esimerkki intermediate-kurssin Festareilla-nimisestä dialogista, jonka tarkoitus oli johdattaa festariaiheeseen ja esitellä -mA-partisiippi.

Dialogin sanasto sisälsi muun muassa seuraavat sanat:

pölliä - to swipe, to steal
lahjakortti - a gift card
ukin pöllimä lahjakortti - a gift card swiped by grandpa
korjata - to fix
ukin korjaama volvo - a Volvo fixed by grandpa
kauhee meteli! - (what a) horrible noise!
Cheekin tunteella laulamat lyriikat - lyrics sung by Cheek with a feeling

kylmälaukku - a travel cooler

Tämä Historian koe -dialogi liitty puolestaan advanced-kurssin Suomen historia -teemaan.

 

Fulbright-aikana olen huomannut, että on kiva tehdä täysillä niitä asioita, joista tykkää. Esimerkiksi tiistaina Mikko demosi laskiaispullan valmistuksen introduction-kurssilla.

Olen muuten alkanut viihtyä powerpoint-esitysten laatimisen parissa.
(Muokattu 10 minuuttia myöhemmin: oikeasti ulkona on parhaillaan -24 astetta eli niin kylmä, ettei ole muuta tekemistä.)

Haleja!

Elisa