PÄIVÄN SÄÄTÄ JA AKATEEMISTA TAITEILUA

Bloomington, Indiana

Puhutaan aluksi päivän säästä: Bloomingtonissa eletään intiaanikesää. On taas plus 26 astetta. Keskilännen sääoloihin kuuluu parin kuukauden tiukan mututuntuman perusteella ekstremeys. Kolme viikkoa sitten jännitin tornadovaroitusta. Viime viikolla iltaisin pyöräillessä piti pitää pipo päässä. Silloin puut alkoivat punertua.

Ekstremet säätilat ovat oiva päivittelyn aihe silloin, kun smalltalkissa loppuu luovuus.

Sample Gates

Showalter Fountain pyörän selästä

Myös suomen opiskelijat harjoittelivat viime viikolla säästä puhumista leikkimällä meteorologeja. Valkoiselle taululle piirrettiin ulkomuistista koukeroiset Suomen kartat ja niihin nimettiin kaupunkeja ja ilmansuuntia. Säätila määräytyi lystikkäästi parin arpomien lappujen mukaan.   
"Lappeenrannassa sataa räntää ja on +21 astetta ja on tosi lämmin."

Viiden tähden viihdepaketin takaamiseksi olemme lisäksi opetelleet värejä värittämällä hauskaa muumikuvaa ja kysymällä väritysohjeita parilta.
"Minkä värinen Muumimamma on?" 
"Se on liila."

Taiteilu ei onneksi suinkaan lopu tähän. Viime keskiviikkona luokan seinälle oli ilmestynyt uusi tyhjä valkoinen taulu, johon oli pyydetty kirjoittamaan eri kielillä untranslatable-sanoja eli sanoja, joita ei ole mahdollista kääntää suoraan englanniksi. Suomen kielen laitos koristeli kaiketi riman sen verran korkealle, että Lalli kirveineen on tähän mennessä onnistunut pitämään muut kilpailevat kielet poissa pelistä.

Siellä se Kekkonen keikkui yksinään ainakin vielä tänä aamuna.

Eikä siinä vielä kaikki. Indianan yliopiston suomen kielen laitos on kunnostautunut pitämään mainettaan yllä muillakin taiteen saroilla. Perjantaina kielitiedekaksikkomme päätti investoida osan opetusministeriöltä saamastaan budjetista uusiin longboardeihin. Hankintaa seurasi after work -tyylinen harjoitus-, kuvaus- ja seikkailusessio pitkin laitoksemme käytäviä.

Sunnuntain klubi

Seuraavat kaksi kuvaa venäläinen ystäväni Marina halusi ottaa viime sunnuntaina iltateen jälkeen Bloomingtonin keskustassa. Epäilijöille tiedoksi, että vakaasti rullataan, mutta asunnolta johtavassa alamäessä vielä jarrut pohjassa ja sormet ristissä. Äitille tiedoksi, että ostin myös kypärän.

Moisen sykepiikin tasoitukseksi olen koettanut pysytellä kulturellina tutustumalla myös alueen musiikkitarjontaan. Toissa viikonloppuna Bloomingtonia sivistytti Lotus -maailman musiikin festivaali. Tapahtumaan saapui esiintyjiä ympäri maailmaa.

Kuuden päivän aikana kuuntelin kuusi kivaa keikkaa. Eniten pidin 20-luvun tyyliin swingiä jenkkikliseineen soittaneesta Two Man Gentlemen Bandistä pienessä hämyisessä iltakuppilassa, salakavalista hip hop -jameista autotiellä keikkalavan takana ruotsalaisen Movits!-yhtyeen tahtiin ja mongolialaisen Arga Bileg -jazzbändin improkiemuroista miksattuna perinteiseen kansanmusiikkiin arvokkaassa Chumley-teatterissa.

Suomesta paikalla oli modernia folkia soittava Tsuumi Sound System, jonka soundcheckiin änkesimme opiskelijoittemme kanssa ihmettelemään ja sanomaan "Moi, mä oon X".

Lopuksi haluan vielä kertoa, että euraasian laitoksen opiskelijoiden järjestö ACES (the Association of Central Eurasian Students) järjesti telttaretken Lake Monroelle viime lauantaina. Telttaretkeen kuului ajomatka asuntoautoilla päällystetylle leirintäalueelle, hampurilaisten ja hotdogien kokoamista nuotion vieressä, s'moresien ('some more' eli paistettu vaahtokarkki suklaan ja grahamkeksin välissä) paistamisyrityksiä sekä syksyisen järvimaiseman ikuistamista. Rohkeimmat jäivät erämaan armoille yöksi.

Avaraa mieltä ja itselleen nauramista kaikille!

Sortsit jalassa teetä juoden ja teitä ajatellen

Elisa

ELISAN SUPER PÄIVÄ

Bloomington, Indiana

Postaukseni kurkistaa Pohjois-Amerikan erikoisimman suomen ohjelman opetusmateriaaleihin. Olkaatte etuoikeutetut!

Intermediate-kurssilla on tällä viikolla valokuvaprojekti, jonka otsikko on "Mun päivä". Projektissa suunnitellaan, kuvataan, kirjoitetaan, tehdään sarjakuva Comic Life -ohjelmalla ja harjoitellaan vähän -mA-infinitiiviä. 

Seuraavaksi tarjoan teille, 3 lukijaani, inspiroivan näytteen Indianan yliopiston suomen kielen opetusassistentin laatimasta esimerkkiteoksesta. 

Aluksi paljastan seuraavia satunnaisia ohjeita, jotka ilmestyvät opiskelijoille jaettavissa Mun päivä -projektin suunnitelmahandouteissa:

- Sketch the pieces of art you are planning to take with your camera. If you don’t have a camera, borrow one. 

- Plan and write entertaining captions, speech balloons and other cool effects (like ”IIK”! or “JEE!”). Remember the -mA infinitive. It makes Mikko happy.  

- Be a Picasso. You don’t have to have 6 pictures on every page. Sometimes more is more. 

- You are doing well. Check the grammar at some point to please the teachers.

- Yay and good luck! 

Työt jatkuvat!

Elisa

MITÄ MÄ TÄÄLLÄ TEEN?

Bloomington, Indiana

”Mitä sä oikein teet siellä?” on usein kysytty kysymys. Sitä seuraa lähes poikkeuksetta: ”Ai mikä Fulbright?”

Okei, aloitan jälkimmäisestä kysymyksestä. Fulbright on kansainvälinen organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää vuorovaikutusta Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteistyömaista lähetetään eri alojen opiskelijoita ja asiantuntijoita yhdysvaltalaisiin yliopistoihin opiskelemaan, opettamaan tai tekemään tutkimusta. Vastaavasti Amerikasta puolestaan matkaa ihmisiä ympäri maailmaa tekemään samaa.

Eli mitäh? Minä olen täällä Fulbright Finnish Language and Culture Teaching Assistant -apurahaohjelman kautta, josta käytetään usein lyhennettä FLTA-ohjelma. Stipendin avulla saan viettää yhden lukuvuoden yhdysvaltalaisessa yliopistossa. 

Ai häh? TA:t eli Teaching Assistantit ovat yleisiä yhdysvaltalaisilla kampuksilla. TA on yliopiston opiskelija, joka työskentelee tiedekunnassa tai laitoksella ja saa palkaksi esimerkiksi alennusta yliopistojen korkeista lukukausimaksuista. Työtehtävät riippuvat laitoksesta, mutta useimmiten TA:t avustavat opetustyössä tai jopa opettavat itse. 

Täh? Minä olen töissä suomen kielen opetusta järjestävällä Euraasian laitoksella. Siellä voi opiskella esimerkiksi unkarin, mongolian, kirgiisin, uzbekin, farsin ja kazakin kieliä.  Laitoksen suomen kielen sivut ovat hauskat, ja niitä pääsee fanittamaan täällä:  

http://www.indiana.edu/~ceus/_undergraduates/finnish.shtml

Ja mitäkö sitten todellisuudessa teen täällä? Tehtävänäni on avustaa suomen opetuksessa, laatia materiaaleja ja järjestää suomen kieleen ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Tähän mennessä olen muun muassa hengaillut mukana kolmen eritasoisen suomen kurssin tunneilla, hymähdellyt viihdyttäville harjoituksille (tiistaina leikimme pikkueläimillä eläinkauppaa ja perjantaina jännitin verbityyppi I verbirallin kisakatsomossa), laatinut pikkupöhköjä monisteita, käsikirjoittanut ja nauhoittanut päättömiä kuullunymmärtämisharjoituksia, opettanut muutaman tunnin ja järjestänyt suuren suosion saavuttaneita kahvitunteja suomen opiskelijoille kampuksen Starbucksissa. Viimeisimmällä kahvitunnilla nautittiin suomen opettajan koristelemia sinivalkeita ninjakeksejä.  Synkkämielinen suomen kielen leffailta on luvassa keskiviikkona 24.9.

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla opiskelijoiden arvailujen mukaan. Pahoittelemme hienoista eurosentrisyyttä.

Okeii… Joo, ja koko komeuden lisäksi minun on lupa täydentää omia Tampereen yliopiston opintojani Indianan yliopiston kursseilla, joille ilmoittautumisen autuudesta olenkin jo aiemmissa teksteissäni avautunut. Yhden kursseista tulee olla American Studies -kurssi, jotta asiantuntijuuteni amerikkalaisuudesta kehittyisi huippuunsa.

Entä sitten? No, olen huomannut kurssikuvauksista ja mahtipontisista titteleistä, että amerikkalaiset haluavat saada asiat näyttämään hyvältä paperilla. Täällä osataan markkinoida, keimailla korulauseilla ja antaa hetkellisen hyvänolontunteen tuottavia lupauksia.

Kuulostaa epäilyttävältä, tiedän. Yhtäältä tunnenkin olevani osa Yhdysvaltojen mainetta kiillottavaa brändäilyä, koska täältä palattuani pääsen levittämään kaikkialle amerikkalaisuuden ilosanomaa. Olen kenties loppuelämäni kiitollinen USA:lle, kun olen päässyt tänne opiskelemaan ilmaiseksi ja hyötymään kaikesta hyvästä, joka minulle noin vain tarjotaan. Esimerkiksi suomen opiskelu Indianan yliopistossa maksaa 4735 euroa lukukaudelta tai 15100 euroa, jos opiskelija tulee ulkomailta tai toisesta osavaltiosta.

Säästin loppuun hienoja ajatuksia. Jaksa, jaksa! Toisaalta tuntuu lämpimältä ajatella, että maailmassa edelleen halutaan sijoittaa ihmisiin, tiedon jakamiseen ja kansainvälistymiseen. Näiden asioiden tuottavuutta on mahdotonta mitata rahassa. Ne ovat pitkän tähtäimen sijoituksia, joiden arvokkaat tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Opin huomaamattani päivittäin asioita amerikkalaisuudesta, muista kulttuureista, suomalaisuudesta ja itsestäni. Oppiminen tapahtuu myös luokkahuoneen seinien ulkopuolella, ihmisten välisissä tapaamisissa kahviloissa, lounailla, retkillä, juhlatilaisuuksissa, kuntosalilla ja aamukolmelta pitsalla. Missään tilanteessa en ole velvoitettu omaksumaan tiettyjä näkemyksiä, vaan saan vapaasti tehdä omat johtopäätökseni.

Pääsen myös usein kertomaan vastauksen kysymykseen siitä, mikä mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on hyvää. Olen monelle ensimmäinen suomalainen, jonka he koskaan tapaavat, joten sillä, kuinka ihmisiä kohtaan käyttäydyn, on merkitystä.

Vau! Niinpä. Uskon, että Fulbright-ajallani on muutakin merkitystä kuin kivat henkilökohtaiset kokemukseni ja kehitys, joka minussa vuoden aikana tapahtuu.  Siksi vastaavanlaisten mahdollisuuksien antaminen opiskelijoille tulisi mielestäni jatkua. 

Keittiömme jääkaappiviisautta

Ja haluan vielä sanoa tämän! Hakuaika ensi vuoden FLTA-ohjelmaan on parhaillaan käynnissä. Suosittelen kaikkia suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon ja joilla on kenties kokemusta opettajan työstä tai S2-opinnoista, tsekkaamaan nämä nettisivut:

http://www.cimo.fi/ohjelmat/suomen_kieli_ja_kulttuuri/suomalaisille_opiskelijoille/fulbright-opetusassistentiksi

http://www.fulbright.fi/fi/stipendiohjelmat-maisteri-ja-tohtoritason-opintoihin-ja-tutkimukseen/fulbright-finnish-language-and

Lämmintä sunnuntaita!

Elisa

WORK HARD PLAY HARD

Bloomington, Indiana ja Chicago, Illinois 

Kaksi ensimmäistä työviikkoa on ohi. Niiden välissä on ollut kolmen päivän viikonloppu, koska syyskuun ensimmäisenä maanantaina vietetään Yhdysvalloissa Labor Dayta eli vappua. 

Kahden viikon aikana olen päässyt osoittamaan akateemisen pätevyyteni opettajanpöydän molemmin puolin. Esimerkiksi olen emännöinyt bingoa salmiakkipanoksilla ja katsonut Bruce Springsteenin musavideoita YouTubesta. 

Viime aikoina seuraavat asiat ovat olleet mielestäni erityisen hauskoja: 

1. Suomi rokkaa. Indianan yliopistossa suomea voi opiskella introduction-, intermediate- ja advanced -kursseilla. Oppitunnit kestävät 50 minuuttia, niitä on neljä tai viisi kertaa viikossa ja ne ovat (tähän mennessä olleet /ainakin minun mielestäni / toivottavasti) iloisia. Onhan hipsterimäisen koolia opiskella suomen kaltaista eksoottista pikkusalakieltä, josta kukaan muu ei tiedä. 

Ensimmäiselle oppitunnille leivoin korvapuusteja. Toisella oppitunnilla tutustuttiin kaveriin tiedustelemalla ”mikä sun supervoima on?” ja vastaamalla esimerkiksi ”mun supervoima on muodonmuutos”.  Kolmantena päivänä sniikkasimme pelaamaan mölkkyä toimiston taakse puistoon.

Meikän naamaa lähetetään joidenkin kurssien aikana videoluentoina Ohioon ja Wisconsiniin.

Kato äiti!

2. Kurssirekisteröintihommat ovat viimein hanskassa. Ja hanskat jossain matkalaukun pohjalla, koska täällä on edelleen päivittäin plus 30 lämmintä ja auringonpaisteessa vielä 300 astetta enemmän. 

Fulbright-diiliin kuuluu, että saan opiskella kohdeyliopistossa muutaman yliopistokurssin ilmaiseksi. Kurssirekisteröintiä varten minun tuli googletella kiinnostavat kurssit, googletella kursseja opettavien professorien yhteystiedot, raapustella kohteliaat sähköpostit professoreille kiinnostukseni osoittamiseksi, tulostella, täytellä, liitellä, kyräillä, googlemapsitella laitosten sijainteja, hymyillä hampaat nenässä, toimitella lomakkeita toimistoihin, repiä pelihousut, odotella viitisen päivää (joiden aikana kokeilla kolmesti, josko rekisteröintini näkyisivät tietokannoissa [eivät näkyneet]) ja poljeskella pyörälläni edestakaisin kampusta. 

Toissa viikon tiistaina saapastelin luentosalin takapenkkiin melkoisen pörheänä, kun olin viimein enrollannut itseni kursseille From Elvis to Springsteen ja Perception of Foreign Accent.

Ympäri kampusta

3. Oravat ja maaoravat. En ole vielä ottanut selvää, millaisia bigmacpähkinöitä paikalliset kampusoravat pistävät poskeensa, mutta jostain syystä oravat Bloomingtonissa ovat pienten kissojen kokoisia. Ja lihaksikkaita. Selkä- ja hartialihakset pullottavat kuin kurreilla olisi vuosien maitorahkakuuri takana. 

Maaoravat puolestaan ovat tosi söpöjä. Ensimmäiseen maaoravaan törmättyäni ajattelin, että kyseinen orava oli maailman ihanin ikinä. Sittemmin olen nähnyt sata sen identtistä kaveria, tikun, takun ja pakun. Eilen kuulin, että itse asiassa koko kampus kuhisee maaoravia, ja ne ovat rottamainen riesa.

4. Hiiri, joka herätti minut tiistaiyönä rapistelemalla sänkyni viereistä roskakoria ja joka suhahti salakavalana piiloon pöytäni alle, kun laitoin valot päälle. Mongolialaisen kämppikseni mielestä sekä hiiri että minun hiirenmetsästyskiljaukseni eivät olleet erityisen hauskoja.

5. Kansainvälinen tunnelma. Indianan yliopistossa on paljon opiskelijoita, assistentteja, opettajia ja tutkijoita eri puolilta maailmaa. Ilmapiiri on avoin ja liberaali(hko) ja ihmisiin on helppo tutustua.  Bloomington on myös täynnä erilaisia kansainvälisiä ravintoloita. Muun muassa Dalai Laman isoveljellä on täällä tiibetiläinen ravintola. 4th Streetillä ravintolat ovat vieri vieressä, ja ne on koristeltu värikkäin valopalloin.

6. Begin Again -elokuva, jonka katsoin elokuvateatterissa Chicagossa ja josta seurasi hiljaista tunteilua kotia ja kaukaisia kavereita kohtaan. On jännää katsoa Amerikkaan sijoittuvaa elokuvaa Amerikassa, kun alkaa tuntua siltä, että eikä mähän oon just tuo henkilö just tuolla kadulla tekemässä just tuota samaa, vaikka oikeasti ei ole sinne päinkään. Suosittelen elokuvaa, koska Keira Knightley, New York ja kohtaus, jossa kävellään ulkona ja kuunnellaan iPodista suosikkibiisejä korvalaput korvilla uuden ystävän kanssa keskellä yökerhoa, sulattavat sydämen.

 

7. Chicago, jonne karkasin heti kolmen päivän viikonlopun koettaessa. Chicagossa kuuntelin jazzia Millenium Parkissa, otin peilikuvia pavunmuotoisesta Cloud Gatesta, hypin onnenpekkoja Michigan-järven rannalla, söin hyvän välimerellisen salaatin, näin Minneapoliksesta saapuneita kavereita, kävin Kid Cudin keikalla, löysin boheemeja vintage-kauppoja, seikkailin, kikkailin, eksyin ja hihittelin. 

8. Kaikki kerhot, joihin aion liittyä. Yliopistoarkeen kuuluu, että ollaan sosiaalisia ja liitytään kerhoihin. Toissapäivänä kävin kerhojen esittelyfairissa, jossa toriaukiollinen erilaisia kerhoja mainosti toimintaansa ja tarjosi karkkia. Kerhoja löytyy videopelikerhoista kerhoihin, joissa kasvatetaan itse oma luomuruoka. Huomenna aion käydä Harry Potter Societyn viikottaisessa kokouksessa, koska olen utelias näkemään, kuinka täkäläiset jästit muka pelaavat huispausta. 

9. Free food. Erilaiset järjestöt järjestävät meille receptioneita ja eventtejä, joissa tarjotaan ruokaa. Tapahtumissa kirjoitetaan oma nimi ja kansalaisuus valkoiselle lapulle rintaan ja sitten minglataan, jaetaan käyntikortteja ja lähetetään friendrequesteja (Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi suomen kielestä ei oikein löydy järkevää käännöstä sanalle 'mingle'? Ehkä voisimme alkaa minglata vähän enemmän.). Tapahtumissa on kivaa. Tunnen jälleen usein itseni onnekkaaksi, kun minulla on mahdollisuus olla osa tätä yhteisöä.

Kohdan 6 innoittamana lähetän koti-ikäväiset rutistukset kotiin ja kavereille!

Peace and love!

Elisa