Bloomington, Indiana
Fulbright-vuoden jalo tavoite on, että tutustun amerikkalaiseen kulttuuriin ja opin hahmottamaan itseäni (ehkä suomalaisena, ehkä eurooppalaisena, ehkä opiskelijana, ehkä tulevana kielenopettajana, ehkä tyttönä, ehkä outona humanistihörhönä, ehkä jonain muuna) suhteessa muuhun maailmaan.
Minä ja polkupyöräni kuulemme viikottain kommentin "Awwww, you are so European", mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.
Lokakuussa opin seuraavat asiat:
1. Amerikkalainen jalkapallo on tavattoman tylsää, jos ei tajua pelin sääntöjä. Sääntöjä ei opi pelin aikana wikipediaa vakoilemalla. Amerikkalainen jalkapallopeli kestää pa(r)h(a)immillaan neljä tuntia, koska pelikello pysäytetään koko ajan. Pelikellon pysähtyessä seisotaan ja ostetaan hotdoggeja. Marssibändit ja cheerleaderit taukojen aikana viihdyttävät. Jalkapallopeli on dramaattinen show, jota koko pikkukaupunki kokoontuu seuraamaan punaisine swetareineen. Jos jostain syystä ei maksa pääsylippua stadionille, kuuluu saapua stadionin ulkopuolelle tailgaittaamaan eli grillaamaan ja rähinöimään Indiana-huppari päällä. Let's go Hoosiers!
2. Indianapoliksessa eli Indyssä tarvitsee auton. Vajaan 850 000 asukkaan Indianapolikseen on Bloomingtonista tunnin ajomatka. Ilman henkilöautoa Indystä pääsee takaisin Btowniin perjantai-iltana ainoastaan ajamalla ensin paikallisliikenteen bussilla 40 minuuttia Indianapoliksen lentokentälle, odottamalla lentokentällä puolitoista tuntia ja ottamalla lopulta lentokenttä-shuttlen kotiin. Ilman henkilöautoa kaupungin kiertää päivässä, sillä nähtävyydet ovat automatkaetäisyyden päässä ja epätoivoiselle bussitiedustelulle lähinnä hörähdetään. Kiinnostavin alue on boheemihko Massachusetts Avenue, jolla hengaa seinään maalattu Kurt Vonnegut.
3. Keksiravintolalla voi menestyä. Bloomingtonissa on tuunattuja keksejä valmistava pieni keksiyritys Baked!, jossa omat keksit valitaan taikinasta kuorrutteeseen. Keksejä saa lähes mihin kellonaikaan tahansa ja kotiinkuljetuksella pizzalaatikoissa. Olen tällä hetkellä koukussa kurpitsataikina-juustokakkupala-karamellikastike-keksiin, joka on sen verran taikinaa, että se on pakko syödä haarukalla.
4. Suurieleisyys on yleistä. Oli kyseessä sitten pyykinpesu tai askarteluliikkeen pumpulikoristehylly, ei mitään hoideta kaikessa hiljaisuudessa ihan pikkuisen sinne päin. Homman nimi on isosti, näyttävästi ja täydellä metelillä. Pesukoneen järkäleet suorastaan huutavat JANYTHÄNMUUTENPESTÄÄNSITÄPYYKKIÄ. Kaupassa myydään sohvankokoisia ovikransseja jouluksi. IU Crime Alert hälyttää sähköpostissaan, että nyt on "potentially serious or continuing threats to students", kun tilanne on, että "water balloons were thrown from a moving vehicle". Homecoming-paraatissa pikkukaupungin pääkatu täyttyy naamiaisasuihin sonnustautuneista soittajista, ilma jytisee raketteja ja karkkeja lentää karnevaalikäytävälle.
5. Bloomingtonilla on pyöräkaupungin maine. Täällä on filmattu vuonna 1979 Breaking Away -elokuva (Fillarijengi), joka kertoo italialaiseen pyöräilyyn ja collegeopiskelijaan hurahtaneesta pojasta. Kävin katsomassa elokuvan Buskirk-Chumley-teatterissa. Hämmästyin, kuinka vähän Bloomington on muuttunut 35 vuodessa. Myös itse olen lokakuussa koettanut viedä pyöräperinteitä eteenpäin pyörimällä lauantaisin kampuksen viereisen parkkihallin kerroksia alas rullalaudallani.
6. Color Run jättää jälkensä viikoksi. Vuonna 2000 Indianan yliopiston opiskelija Jill Behrman lähti yksin pyöräilemään, eikä tullut takaisin. Vuonna 2003 saatiin selville, että Jill Behrman oli murhattu. Tytön muistoksi alettiin järjestää JB5K Color Run -juoksutapahtumaa, jossa osallistujat saavat valkoisen paidan ja aurinkolasit ja jossa viiden kilometrin aikana heidän päällensä heitetään väripuuteria. Väripuuteri näyttää ikimuistoiselta ruskaa vasten aurinkolasien läpi. Juoksu päättyy värijälkipeleihin, joissa tanssitaan urheilukeskuksen pihalla hiphoppia ja zumbaa ja räiskitään lisää väriä vaatteisiin. Puuteri lähtee iholta pois kuuden suihkun jälkeen.
7. Yliopiston musiikkikoulun sanotaan olevan New Yorkin Juilliardin jälkeen maan paras. Kävin La Boheme -oopperassa, jossa riittää yksityiskohtia. Kaikki on kohdan neljä mukaisesti näyttävää ja suunniteltua. Lava pyörii ensin 360 astetta, kunnes vierestä siirtyy toinen talorakennelma tilalle. Jokainen mahdollinen Pariisi-klisee on otettu vakavasti. Pullakasta punavalkoisesta yliopiston konserttisalista tulee mieleen Olipa kerran elämä -piirrettyjen verisuonensisältökohtaukset.
8. Kampuksen oravat keräävät edelleen talvivarastoa. Oravat ovat niin kesyjä, että välillä olen astua epähuomiossa niiden päälle. Ne myös keskittyvät tarkasti pähkinöihinsä. Pähkinät ovat supersize, joten oravat ovat supersize. Oravilla ei ole luonnollisia vihollisia kampuksella. Joidenkin maha viiltää lähes maata. Kuvan orava on asettunut suuren puun juurelle todellisten mittasuhteiden hämäämiseksi.
9. Työ yliopistossa muistuttaa välillä iltapäiväkerhoa, jos tekeillä on photo booth Open House -tapahtumaan, jonka tarkoituksena on esitellä Euraasian laitoksen kielten opetusta. Asiallisessa ympäristössä suomen ohjelman Darkness and Demonic Hats -teema herättää joko kiinnostusta tai paheksuntaa katsojan lukutaidosta riippuen.
Tulevaisuuden taiteilijoita suosittelen tukeutumaan halloweenhuumorisesti realismiin, eikä kaunistelemaan turhia (muiden kielten pöytiä kiertäessä kannattaa tosin hillitä itsensä esimerkiksi lehdistönvapaus- tai naistensemakysymyksissä). Maalatessa on muistettava ruisleipä ja otettava hauenleukaluukantele kehiin, mikäli inspiraatio on karkaamassa pahasti käsistä. Hyvinvointivaltion alasajoon otetaan kantaa listimällä Muumimamma suksisauvalla.
Asustetikkuja voi koettaa puolestaan selitellä esimerkiksi kirjoittamalla
a) "Big white smile", koska "Finland has free public dental healthcare",
b) "Blond hair", koska "Blondes have more fun and can be found everywhere in all varities (regardless of sex, gender, age or socio-econimic status) all over Finland" ja
c) "Knife wound", koska "Suicide rates, especially among men, are high in Finland".
10. Halloween on kaupallisuudestaan huolimatta kiva. Opiskelijoiden halloween näyttää kestävän viikon, mutta trick or treat -kierrosta ei saa tehdä koska tahansa, vaan kello kuudesta yhdeksään halloween-iltana. Ihmisillä on lupa säikytellä toisiaan esimerkiksi kirkumalla ohi ajavista autoista. Ulos jätetyt kurpitsat saattavat löytyä muhennoksena pihamaalta. Suomen kielen laitoksen ikkunaan voi liimata punaiset verijäljet.
Halloween-asua ei pidä alkaa suunnittelemaan 5 tuntia ennen H(alloween)-hetkeä. Pikkupaniikissa on erityisesti vältettävä muoviseen täpötäyteen naamiaispukuliikkeeseen päätymistä. Muuten päätyy mälsästi keijuksi. Sen sijaan 70-luvulla tehty huonohko vampyyrielokuva sopii mainiosti illan tunnelmaan. Pukeutumisbileet kivalla kaveriporukalla sopivat myös. Ja erilaisten roolien innoittamat valokuvaussessiot.
Awwww, jatkakaahan pyöräilyä siellä! Halauksia!
Elisa
