On aika kertoa, mihin kokonainen kuukausi Washington DC:n jälkeen kului. Eräiden laskujen mukaan 7200 kilometriin ympäri Pohjois-Amerikkaa. Aika moneen pääsylippuun. Ihmettelyyn. Suuriin tunteisiin. Tarinoihin, joita kerron vuosikymmenien päästä niitä kysyville.
Seuraavaksi jaan hajanaisia merkintöjä matkan varrelta.
Tätä kappaletta kuuntelin useasti, vaikka se ei ihan suoraan kerrokaan matkastani.
15.12.–19.12.2014, New York, New York
Ajoin Washington DC:stä New Yorkiin bussilla, joka maksoi 12 dollaria. Olin yötä kaverin kaverin sohvalla Brooklynissä.
Joulu oli ovella. Kaupunkilaiset ostivat ja ostivat ja näyttivät upeilta. Samaan aikaan metroasemat ja tunnelit olivat täynnä makuupusseissa nukkuvia ihmisiä. Brooklynissä ostin kodittomalle kahvin. Se halusi sen ilman maitoa ja sokeria.
NoLItassa oli persoonallisia tyylikkäitä pikkuravintoloita. Söin persoonallisen ja tyylikkään burriton ja kävelin kuuntelemaan jazzia Village Vanguard -nimiselle jazz-klubille West Villageen.
Williamsburg oli kaupallistunut neljässä vuodessa, mutta kiinnosti edelleen. Rough Trade -levykaupassa pidin hauskaa valokuva-automaatissa. Sen läheltä näkymä East Riverin yli Manhattanille painui mieleen.
Yhtenä päivänä kävin lenkillä Central Parkissa, koska olin kauan sitten päättänyt, että niin haluan joskus tehdä. Metromatka Brooklynistä kesti 45 minuuttia ja juokseminen 1,5 tuntia, koska jäin kuvaamaan monta kertaa kaupungin silhuettia. Central Parkin laidalla oli joulutori, jossa myytiin bolivialaisista kaakaopavuista tehtyä raakasuklaata, jonka nimi oli "Raaka". Suklaalla ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa.
 |
| Apple business |
 |
| West Villagessa näin eläinkaupan näyteikkunassa jouluvauvoja. Menin sisälle ihastelemaan 20 minuutiksi. |
 |
| Running for my life |
 |
| Paistattelin talviviimassa. |
 |
| Manhattan East Riverin toisella puolella |
20.12.–22.12.2014, Boston, Massachusetts
Boston tuntui helpolta, rauhalliselta ja matalalta New Yorkin jälkeen. Kaupungilla oli akateeminen tunnelma ja tärkeän oloisia ihmisiä. Harvardin yliopiston opiskelijat näyttivät siltä, että tiesivät tarkalleen, missä olivat.
Nautin puutaloista, Miike Snown musiikista ja Whole Foods -kaupasta naapurissa. Olisin halunnut mennä vegaaniravintolaan syömään, mutta paikka oli joka kerta joko suljettu tai annokset tuntikausien jonotuksen päässä.
Freedom Traililla rakennuksista tuli mieleen Lontoo. Monessa suhteessa ero Midwestin menoon oli valtava.
 |
| Puistopäivystystä Freedom Trailin alkupäässä |
 |
| Ally McBealia ei näkynyt. |
 |
| Kolmoskerroksen koristelu kesken |
23.12.–28.12.2014, Atlanta, Georgia
Lensin Bostonista Atlantaan jouluksi. Kiitos Fulbright!
Kiitän myös niitä kahta amerikkalaista perhettä, jotka kutsuivat minut jouluillallisille. Ja sitä kaverin kaveria, joka tarjosi asuntonsa minun ja kavereitteni käyttöön. Niiden ansiosta näin maailman kauneimman puisen omakotitalon, jossa oli uskomattoman kodikas takka ja vinoja huoneita, joihin oli ripusteltu sinne tänne vuosikymmenien aikana kerättyjä taideteoksia. Kuulin myös ihmeellisen rakkaustarinan ja jännitin ensimmäistä kertaa uber-taksin kyydissä.
Jouluaattona oli ikävä kotia, lunta ja pakkasta, mutta nielin nyyhkyt, paistoin korvapuusteja ja lauloin Spotifyn tahtiin kovaan ääneen kulkusiakulkusia.
Etukäteen tiesin, että Atlantassa oli järjestetty olympialaiset 90-luvulla. Nyt tiedän, että Atlantassa on myös The World of Coca-Cola, kiinnostavia indie-alueita ja kettumainen joukkoliikenne.
Tiedän myös, että Hobitti-elokuva on pitkästyttävä sotarähinä ja että Atlantan metroasemien tunnelit kuhisevat rottia. Ja että reitti metroasemalta bussiasemalle on sykettä nostattava gansterikuja.
Bussilla Amerikkaa kiertäessä näkee ihmisiä, joiden elämäntarinoita voi vain arvailla. Harmittaa, että henkilöautot ovat niin vahva pala amerikkalaista unelmaa, ettei suurin osa ihmisistä suostu bussimatkoihin. Auton omistaminen kertoo hyvinvoinnista, joten polkupyöriä säälitään. Greyhoundiin siivilöityvät ainoastaan ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.
 |
| Little Five Points lounasaikaan |
 |
| World of Coca-Cola |
 |
| Joulua juhlittiin vääränä päivänä +17 asteessa vesisateessa. |
29.12.2014–2.1.2015, New Orleans, Louisiana
New Orleans oli jännittävä elämys ranskalaista, haitilaista ja amerikkalaista kulttuuria. Kuuluisat French Quarterit täyttyivät iltaisin kadulla soittavista jazz-muusikoista, taitelijoista ja turisteista. Ihmiset tanssivat. Café Du Mondeen ei mahtunut sisälle. The Spotted Cat -jazzklubi oli maineensa arvoinen.
Olo oli kuin elokuvissa. Jokainen kadunkulma vaikutti valokuvaamisen arvoiselta. New Orleans oli väreiltään, ääniltään, hajuiltaan ja mauiltaan voimakkaampi kuin muu siihen asti näkemäni Amerikka. Se oli matkani suosikki.
Ilma oli toukokuinen, ja palmuja kasvoi kaikkialla. Iltaisin opossumi kiipesi säikyttelemään pienen asuntoni katolle. Puistossa ui joutsenia.
 |
| Katujazzia Frenchmen Streetillä |
 |
| The Spotted Cat |
 |
| Canal Street |
 |
| 2015 |
 |
| Haitin innoittamaa voodoota turistikaupassa |
 |
| Tunnelma ranskalaiskorttelien edustalla |
3.1.2015–4.1.2015, Houston, Texas
Pysähdyin kahdeksi päiväksi Houstoniin, koska matka New Orleansista Austiniin olisi ollut liian pitkä yhdelle päivälle. Houston on Yhdysvaltojen neljänneksi suurin kaupunki.
Note to self: Teksasissa tarvitsee auton. Olisin halunnut käydä Nasan Space Centerissä, mutta alle 30 minuutin automatkaan olisi kulunut julkisella liikenteellä 2,5 tuntia. Sen sijaan päädyin terveysmuseoon, jonka interaktiiviset kojeet olivat olleet hienoja 90-luvun alussa. Mielenhallintapeli oli hauska, koska voitin.
Kuuntelin, kuinka toisilleen tuntemattomat eri maista kotoisin olevat matkalaiset alkoivat riidellä politiikasta hostellin aamupalalla niin, että keittiö kaikui.
Söin suklaakakkua ja katsoin Nälkäpeli-elokuvan, jonka mainiosta yhteiskuntakritiikistä keskustelin sen illan.
 |
| Tässä on ainoa kuva, jonka otin Houstonista. Kuva ei tue ensivaikutemaani kaupungista. |
5.1.2015–10.1.2015, Austin, Texas
Mitä opin Austinista? Ainakin sen, että Keep Austin weird. Austin on outo, kekseliäs ja epäteksasilainen. Juuri siksi Austin on hip ja cool.
Ensimmäisenä päivänä oli niin lämmin, että join aamukahvia ulkona ja kävelin t-paidassa. Parin päivän päästä asuntooni ei tullut vettä, koska putket olivat jäätyneet. Samana päivänä ostin ison ruman toppatakin kirpputorilta eli se siitä etelänmatkasta.
Söin Austinissa kunnollista sushia (ei mitään jenkkityylisiä ranteen paksuisia kääretorttuja tuorejuustotäytteellä), maukkaita burritoja ja liian tulista thai-ruokaa katoksen alla. Ja aamupalaksi kolmesti mansikkasalaattia luomukahvilassa. Pidin boheemeista kaduista, vintage-liikkeistä ja musiikkitarjonnasta.
 |
| Don't mess with Texas. |
 |
| Keep Austin weird. |
 |
| Cowboy |
 |
| Niin! |
Viimeisenä päivänä jätin hyvästit matkakavereille kyyneleet silmissä. Sen jälkeisissä lentoemäntien How-are-you:hun vastaamissani I'm-nyyh-good:ssa en ollut kovin uskottava.
Sitten palasin takaisin Bloomingtoniin. Yllätyin, kuinka paljon Bloomington tuntui kodilta. Olin ikävöinyt jääkaappia, polkupyörää ja etäisyyksiä, jotka on mahdollista pyöräillä tai kävellä.
Live a great story!
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti