Koska on kylmää, kiireistä ja apeaa, listasin asioita, jotka ovat olleet kolme viime viikkoa tosi kivasti.
1. Avaruuskurssi
Keväällä saan taas opiskella kaksi kurssia Indianan yliopistossa. Olen valinnut kurssit Advanced College German ja The Search for Life in the Universe.
Avaruuskurssilla katsotaan joka luennolla päivän astronomiakuvaa ja hienoja Youtube-videoita. Kurssin opettaja on vanha hawaiipaitainen professori, jolla on tuuhea parta toisella puolella naamaa.
Valitsin kurssin, koska sillä oli siisti nimi kurssiluettelossa.
2. Pizza eli minä ja arki
Tilasimme pizzaa suomen kielen toimistoon viime torstaina. Syitä pizzan tilaamiseen oli kolme:
a) En ollut koskaan tilannut pitsaa, jonka oikea pitsalähetti tuo. Toimiston ovelle asti. (OLI MUUTEN COMFYÄ. Amerikkalaista. Suonet tukossa.)
b) Syksyllä söin Bloomingtonissa tosi hyvän juustokesäkurpitsapizzan ja halusin torstaina sen saman, enkä mitään muuta.
c) Pizza oli surupizza, koska Mikon mielestä oppilaat olivat käyttäneet konjunktio-tehtävään liikaa Google Translatea. "TUHKIMO MENEE BILEISIIN, JA VESIPUTOUS" ei kuulemma ollut hyvä.
Minä ja media
3. Muuten suomen opiskelijat ovat olleet kiltisti
Yksi päivä viime viikolla introduction-kurssi laati arvoituksia satuolennoista. Tehtävänä oli kirjoittaa viisi vihjettä muulle luokalle.
Opettaja ja assistentti auttoivat ja kirjoittivat taululle sanoja ja fraaseja, jotka opiskelijat näkivät tarvitsevansa arvoituksiaan varten. Oli iloinen ja elämänmyönteinen ilmapiiri.
High frequency words
4. Opiskelijat ovat kirjoittaneet muitakin tosi nättejä asioita
Intermediate-kurssi harjoitteli aamulla vA-partisiippia ja keksi lauseita ihan kenestä tahansa julkkiksesta.
"Elisa Repo on söpö oleva, skeittaava ja maalaava keijukainen." KYLLÄ. Extracredittiä heti.
5. Viro ja sen naapurit -kurssi
Minua pyydettiin vierailevaksi luennoitsijaksi Estonia's Place: Borders and Neighbors -kurssille pitämään lyhyt stereotypiolla leikittelevä johdanto Suomesta. Minua. Minua ja minun pieniä mielipiteitäni. No, oli tietysti jännintä ikinä.
Kerroin esimerkkejä suomen kielestä.
Kerroin "hauskoja" "vitsejä".
Kerroin myös oikeasti hyviä juttuja.
6. Makuupussi
Talvi yllätti talomme yksikerrosikkunat, mutta minä en jäänyt lumeen makaamaan, vaan hankin makuupussin. Makuupussissa on mukava hengata kotona ja tehdä kotitehtäviä ja katsoa Ally McBealia Netflixistä.
7. Raakasuklaakissasyntymäpäiväkakku
Kun minulla oli syntymäpäivä, Mikko teki syntymäpäiväkakun toimiston jääkaappiin.
Kissalla on kypärä, koska Mikko ei tiennyt, tykkäänkö kuorrutteesta vai en. Kakku oli trendikäs, koska se oli raakakakku.
Sain myös toisen syntymäpäiväkakun lauluineen ja kynttiläkasan kumoon puhaltamisineen samana iltana, kun neljä kaveriani halusi välttämättä järjestää minulle syntymäpäiväkutsut kotonaan Casa Latinassa. 8. Ja vielä tänä aamuna kazakstanilainen opetusassistentti Madina sai minut hymyilemään laitoksen henkilökunnan aamupalalla "Elisa, this Finnish Sisu candy tastes horrible, but I like it, because I like you."
Sisulla mennään siis eteenpäin myös jatkossa. Ja kiva, että sanoo toiselle, jos tykkää siitä kaikesta huolimatta.
Winter break on ohi. Uusi lukukausi on alkanut. Ruotuun on palattu.
On aika kertoa, mihin kokonainen kuukausi Washington DC:n jälkeen kului. Eräiden laskujen mukaan 7200 kilometriin ympäri Pohjois-Amerikkaa. Aika moneen pääsylippuun. Ihmettelyyn. Suuriin tunteisiin. Tarinoihin, joita kerron vuosikymmenien päästä niitä kysyville.
Seuraavaksi jaan hajanaisia merkintöjä matkan varrelta.
Tätä kappaletta kuuntelin useasti, vaikka se ei ihan suoraan kerrokaan matkastani.
15.12.–19.12.2014, New York, New York
Ajoin Washington DC:stä New Yorkiin bussilla, joka maksoi 12 dollaria. Olin yötä kaverin kaverin sohvalla Brooklynissä.
Joulu oli ovella. Kaupunkilaiset ostivat ja ostivat ja näyttivät
upeilta. Samaan aikaan metroasemat ja tunnelit olivat täynnä
makuupusseissa nukkuvia ihmisiä. Brooklynissä ostin kodittomalle kahvin. Se halusi sen ilman maitoa ja sokeria.
NoLItassa oli persoonallisia tyylikkäitä pikkuravintoloita. Söin persoonallisen ja tyylikkään burriton ja kävelin kuuntelemaan jazzia Village Vanguard -nimiselle jazz-klubille West Villageen.
Williamsburg oli kaupallistunut neljässä vuodessa, mutta kiinnosti edelleen. Rough Trade -levykaupassa pidin hauskaa valokuva-automaatissa. Sen läheltä näkymä East Riverin yli Manhattanille painui mieleen.
Yhtenä päivänä kävin lenkillä Central Parkissa, koska olin kauan sitten päättänyt, että niin haluan joskus tehdä. Metromatka Brooklynistä kesti 45 minuuttia ja juokseminen 1,5 tuntia, koska jäin kuvaamaan monta kertaa kaupungin silhuettia. Central Parkin laidalla oli joulutori, jossa myytiin bolivialaisista kaakaopavuista tehtyä raakasuklaata, jonka nimi oli "Raaka". Suklaalla ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa.
Apple business
West Villagessa näin eläinkaupan näyteikkunassa jouluvauvoja. Menin sisälle ihastelemaan 20 minuutiksi.
Running for my life
Paistattelin talviviimassa.
Manhattan East Riverin toisella puolella
20.12.–22.12.2014, Boston, Massachusetts
Boston tuntui helpolta, rauhalliselta ja matalalta New Yorkin jälkeen. Kaupungilla oli akateeminen tunnelma ja tärkeän oloisia ihmisiä. Harvardin yliopiston opiskelijat näyttivät siltä, että tiesivät tarkalleen, missä olivat.
Nautin puutaloista, Miike Snown musiikista ja Whole Foods -kaupasta naapurissa. Olisin halunnut mennä vegaaniravintolaan syömään, mutta paikka oli joka kerta joko suljettu tai annokset tuntikausien jonotuksen päässä.
Freedom Traililla rakennuksista tuli mieleen Lontoo. Monessa suhteessa ero Midwestin menoon oli valtava.
Kiitän myös niitä kahta amerikkalaista perhettä, jotka kutsuivat minut jouluillallisille. Ja sitä kaverin kaveria, joka tarjosi asuntonsa minun ja kavereitteni käyttöön. Niiden ansiosta näin maailman kauneimman puisen omakotitalon, jossa oli uskomattoman kodikas takka ja vinoja huoneita, joihin oli ripusteltu sinne tänne vuosikymmenien aikana kerättyjä taideteoksia. Kuulin myös ihmeellisen rakkaustarinan ja jännitin ensimmäistä kertaa uber-taksin kyydissä.
Jouluaattona oli ikävä kotia, lunta ja pakkasta, mutta nielin nyyhkyt, paistoin korvapuusteja ja lauloin Spotifyn tahtiin kovaan ääneen kulkusiakulkusia.
Etukäteen tiesin, että Atlantassa oli järjestetty olympialaiset 90-luvulla. Nyt tiedän, että Atlantassa on myös The World of Coca-Cola, kiinnostavia indie-alueita ja kettumainen joukkoliikenne.
Tiedän myös, että Hobitti-elokuva on pitkästyttävä sotarähinä ja että Atlantan metroasemien tunnelit kuhisevat rottia. Ja että reitti metroasemalta bussiasemalle on sykettä nostattava gansterikuja.
Bussilla Amerikkaa kiertäessä näkee ihmisiä, joiden elämäntarinoita voi vain arvailla. Harmittaa, että henkilöautot ovat niin vahva pala amerikkalaista unelmaa, ettei suurin osa ihmisistä suostu bussimatkoihin. Auton omistaminen kertoo hyvinvoinnista, joten polkupyöriä säälitään. Greyhoundiin siivilöityvät ainoastaan ne, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.
Little Five Points lounasaikaan
World of Coca-Cola
Joulua juhlittiin vääränä päivänä +17 asteessa vesisateessa.
29.12.2014–2.1.2015, New Orleans, Louisiana
New Orleans oli jännittävä elämys ranskalaista, haitilaista ja amerikkalaista kulttuuria. Kuuluisat French Quarterit täyttyivät iltaisin kadulla soittavista jazz-muusikoista, taitelijoista ja turisteista. Ihmiset tanssivat. Café Du Mondeen ei mahtunut sisälle. The Spotted Cat -jazzklubi oli maineensa arvoinen.
Olo oli kuin elokuvissa. Jokainen kadunkulma vaikutti valokuvaamisen arvoiselta. New Orleans oli väreiltään, ääniltään, hajuiltaan ja mauiltaan voimakkaampi kuin muu siihen asti näkemäni Amerikka. Se oli matkani suosikki.
Ilma oli toukokuinen, ja palmuja kasvoi kaikkialla. Iltaisin opossumi kiipesi säikyttelemään pienen asuntoni katolle. Puistossa ui joutsenia.
Katujazzia Frenchmen Streetillä
The Spotted Cat
Canal Street
2015
Haitin innoittamaa voodoota turistikaupassa
Tunnelma ranskalaiskorttelien edustalla
3.1.2015–4.1.2015, Houston, Texas
Pysähdyin kahdeksi päiväksi Houstoniin, koska matka New Orleansista Austiniin olisi ollut liian pitkä yhdelle päivälle. Houston on Yhdysvaltojen neljänneksi suurin kaupunki.
Note to self: Teksasissa tarvitsee auton. Olisin halunnut käydä Nasan Space Centerissä, mutta alle 30 minuutin automatkaan olisi kulunut julkisella liikenteellä 2,5 tuntia. Sen sijaan päädyin terveysmuseoon, jonka interaktiiviset kojeet olivat olleet hienoja 90-luvun alussa. Mielenhallintapeli oli hauska, koska voitin.
Kuuntelin, kuinka toisilleen tuntemattomat eri maista kotoisin olevat matkalaiset alkoivat riidellä politiikasta hostellin aamupalalla niin, että keittiö kaikui.
Söin suklaakakkua ja katsoin Nälkäpeli-elokuvan, jonka mainiosta yhteiskuntakritiikistä keskustelin sen illan.
Tässä on ainoa kuva, jonka otin Houstonista. Kuva ei tue ensivaikutemaani kaupungista.
5.1.2015–10.1.2015, Austin, Texas
Mitä opin Austinista? Ainakin sen, että Keep Austin weird. Austin on outo, kekseliäs ja epäteksasilainen. Juuri siksi Austin on hip ja cool.
Ensimmäisenä päivänä oli niin lämmin, että join aamukahvia ulkona ja kävelin t-paidassa. Parin päivän päästä asuntooni ei tullut vettä, koska putket olivat jäätyneet. Samana päivänä ostin ison ruman toppatakin kirpputorilta eli se siitä etelänmatkasta.
Söin Austinissa kunnollista sushia (ei mitään jenkkityylisiä ranteen paksuisia kääretorttuja tuorejuustotäytteellä), maukkaita burritoja ja liian tulista thai-ruokaa katoksen alla. Ja aamupalaksi kolmesti mansikkasalaattia luomukahvilassa. Pidin boheemeista kaduista, vintage-liikkeistä ja musiikkitarjonnasta.
Don't mess with Texas.
Keep Austin weird.
Cowboy
Niin!
Viimeisenä päivänä jätin hyvästit matkakavereille kyyneleet silmissä. Sen jälkeisissä lentoemäntien How-are-you:hun vastaamissani I'm-nyyh-good:ssa en ollut kovin uskottava.
Sitten palasin takaisin Bloomingtoniin. Yllätyin, kuinka paljon Bloomington tuntui kodilta. Olin ikävöinyt jääkaappia, polkupyörää ja etäisyyksiä, jotka on mahdollista pyöräillä tai kävellä.
Joulukuussa koetti Indiana-päivieni puoliväli, ja Fulbright lennätti minut yli 400 muun vieraan kielten opetusassistentin mukana Washington DC:hen Mid-Year-konferenssiin.
Osallistujia saapui yli 50 eri maasta. Joukko oli kirjava. Vieretysten istutettiin monta kieltä, monta kulttuuria, monta tapaa osallistua, monta tapaa esiintyä, monta näkemystä konferenssin virallisuudesta, monta ajatusta tavoitteesta, monta kasvoa, monta ääntä, monta käsitystä ihmisoikeuksista, monta tarinaa ja monta unelmaa.
Konferenssi pidettiin Hilton-hotellissa Valkoisen talon vieressä. Minä jaoin huoneeni libyalaisen arabian kielen opetusassistentin Rawian kanssa.
Konferenssin tunnelmasta tehtiin tärkeä.
Obamaa ei kuitenkaan näkynyt.
Konferenssin aluksi oli hyvä halata loppukesän
orientaatioviikolla tavatut kollegat - ja ilmoittaa toinen toisillemme yksitellen,
miten menee (hyvin), mikä on kivaa (tämä) ja minne matkustetaan konferenssin jälkeen winter breakilla (New Yorkiin ja Bostoniin ja New Orleansiin ja ja...).
Konferenssin pitkät päivät koostuivat luennoista, work-shopeista, breakout sessioneista, lounastauoista, liian lyhyistä kahvitauoista, museo- ja vapaaehtoistyövierailuista, illallisista, esitelmistä, puheista, juhlista ja loputtomasta minglaamisesta. Kiinnostavin luento kertoi kielistä, jotka ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Osalle osallistujista konferenssi oli ammatillinen mahdollisuus, osalle vaihto-opiskelijoiden luokkaretki, osalle oman maan mainospaikka, osalle tilaisuus luoda kontakteja ja osalle loppuvuoden parhaat bileet. Järjestäjille konferenssi oli kenties näytön paikka Fulbright-organisaation arvokkuudesta ja USA:n mahtipontisuudesta, kenties tilaisuus tuoda yhteen nuoria innokkaita kielenopettajia ympäri maailmaa ja opettaa heille jotain amerikkalaisuudesta.
Jokaiselle kokemus oli varmasti ainutlaatuinen. Minulle se oli yksi Fulbright-vuoden kohokohta.
Moonwalk. Vapaa-aikana kävelimme kaupungilla ja otimme valokuvia.
Uusklassinen United States Capitol oli remontissa.
Smithsonian National Museum of Natural History. Menin museoon, jossa pelasin vuonna 1986 ohjelmoitua peliä fossiiliksi tulemisesta. Hävisin. Too bad.
Kävin myös Newseumissa eli News Museumissa. Siellä luin eri maiden ja eri aikojen sanomalehtien etusivuja. 9/11:n merkitys amerikkalaisille konkretisoitui entisestään.
Viimeisen illan kruunasi jenkkityylinen Talent Show, jossa stereotypioista tehtiin taidetta. Eri maiden eksoottiset tanssi-, laulu-, teatteri- ja runoesitykset huipentuivat valtaviin kansainvälisiin tanssiaisiin, joissa jokainen assistentti pääsi näyttämään veikeimmät moovinsa kulttuurien kovimpien discohittien tahtiin.
Kansallispuvut loistivat ja rummut pärisivät. Minä puin Marimekkoa, Poola Katarynan lintukorvakorut ja letitin hiukset.
Brasilia
Kiina
Tansania
Kansainvälisen diskon hymyjä
Konferenssin jälkeen alkoi kuukauden joululoma ja tuhansien kilometrien opintomatka Yhdysvaltojen halki. Kirjoitan siitä pian.
