THANKSGIVING TIPS

Bloomington, Indiana

Elämäni ensimmäinen kiitospäivä lähestyy, ja kalkkunakauppa käy kuumana. Sen vastapainoksi keittiömme yksikerrosikkuna tarjosi alkuviikosta ilmaisnäytteen Keskilännen -15 celsiuksen pakkastuulesta.

Kiitospäivän konsepti Mayflowereineen on minulle vieras. Onneksi suomen kielen introduction-kurssi harjoitteli tällä viikolla kiitospäiväsanastoa ja imperatiiviä ja kirjoitti selkeät ohjeet marraskuun neljännestä torstaista selviämiseen. 

Kooste Elisan kiitospäiväksi:

1. Älä polta kalkkunaa.
2. Syö kalkkunaa, täytettä, maissia, karpalo, kastiketta ja kurpitsapiirakka.
3. Syö pataattii.
4. Älä syö liian paljon.
5. Syö kaikki.
6. Juo! (Juo paljon!!) (Älä muista vettä.)
7. Riitele sun perheen kanssa.
8. Älä bäshää Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaat.
9. Älä puhu joukkomurhasta.
10. Katso Macy's Day Parade.
11. Katso NFL.
12. Älä kuole.
13. Älä käytä puritaanihattuu.
14. Älä muista joulukuusta.
15. Shoppaa mustana perjantaina.
16. Älä kuuntele joulumusiikkii ennen perjantaita.
17. Oo kiitollinen.

Tunteilua edeltävään etikettiin liittyen:

Täällä olen tällä hetkellä esimerkiksi kiitollinen siitä, että minulla on maailman paras perhe. Viime sunnuntaina sain muumikuvioidun postipaketin, joka sisälsi mustekalairtokarkkeja ja hapankorppua. 

Dear Elisa Repo, You have a new care package waiting for at Evermann Office.

Olen myös kiitollinen siitä, että maanantaina sain yllätyksekseni jutella yhtä aikaa kolmen tärkeän tytön kanssa Tampereella ja Tukholmassa.

Lisäksi olen kiitollinen kaikista niistä laidasta laitaan kiirineistä kokemuksista, jotka olen tänä vuonna kerännyt. Parasta on ollut hyväntahtoisten ihmisten tapaaminen ja pikkuasiat, joilla voi tehdä toisia onnellisiksi, tai se, kun itkun, pelon tai kiukun jälkeen huomaa kasvaneensa vähäsen ja ymmärtävänsä elämästä jotain enemmän.
 

Elisa kasvamassa aikuiseksi aka Elisan bileviikko eli Elisa yksin vastuussa Indianan yliopiston suomen kielen sirkuksen toiminnasta.

Älä polta kalkkunaa! Pus!

Elisa

10 ASIAA, JOTKA OPIN LOKAKUUSSA

Bloomington, Indiana

Fulbright-vuoden jalo tavoite on, että tutustun amerikkalaiseen kulttuuriin ja opin hahmottamaan itseäni (ehkä suomalaisena, ehkä eurooppalaisena, ehkä opiskelijana, ehkä tulevana kielenopettajana, ehkä tyttönä, ehkä outona humanistihörhönä, ehkä jonain muuna) suhteessa muuhun maailmaan.

Minä ja polkupyöräni kuulemme viikottain kommentin "Awwww, you are so European", mitä se sitten ikinä tarkoittaakin.

Lokakuussa opin seuraavat asiat:

1. Amerikkalainen jalkapallo on tavattoman tylsää, jos ei tajua pelin sääntöjä. Sääntöjä ei opi pelin aikana wikipediaa vakoilemalla. Amerikkalainen jalkapallopeli kestää pa(r)h(a)immillaan neljä tuntia, koska pelikello pysäytetään koko ajan. Pelikellon pysähtyessä seisotaan ja ostetaan hotdoggeja. Marssibändit ja cheerleaderit taukojen aikana viihdyttävät. Jalkapallopeli on dramaattinen show, jota koko pikkukaupunki kokoontuu seuraamaan punaisine swetareineen. Jos jostain syystä ei maksa pääsylippua stadionille, kuuluu saapua stadionin ulkopuolelle tailgaittaamaan eli grillaamaan ja rähinöimään Indiana-huppari päällä. Let's go Hoosiers!

2. Indianapoliksessa eli Indyssä tarvitsee auton. Vajaan 850 000 asukkaan Indianapolikseen on Bloomingtonista tunnin ajomatka. Ilman henkilöautoa Indystä pääsee takaisin Btowniin perjantai-iltana ainoastaan ajamalla ensin paikallisliikenteen bussilla 40 minuuttia Indianapoliksen lentokentälle, odottamalla lentokentällä puolitoista tuntia ja ottamalla lopulta lentokenttä-shuttlen kotiin. Ilman henkilöautoa kaupungin kiertää päivässä, sillä nähtävyydet ovat automatkaetäisyyden päässä ja epätoivoiselle bussitiedustelulle lähinnä hörähdetään. Kiinnostavin alue on boheemihko Massachusetts Avenue, jolla hengaa seinään maalattu Kurt Vonnegut.

3. Keksiravintolalla voi menestyä. Bloomingtonissa on tuunattuja keksejä valmistava pieni keksiyritys Baked!, jossa omat keksit valitaan taikinasta kuorrutteeseen. Keksejä saa lähes mihin kellonaikaan tahansa ja kotiinkuljetuksella pizzalaatikoissa. Olen tällä hetkellä koukussa kurpitsataikina-juustokakkupala-karamellikastike-keksiin, joka on sen verran taikinaa, että se on pakko syödä haarukalla.

4. Suurieleisyys on yleistä. Oli kyseessä sitten pyykinpesu tai askarteluliikkeen pumpulikoristehylly, ei mitään hoideta kaikessa hiljaisuudessa ihan pikkuisen sinne päin. Homman nimi on isosti, näyttävästi ja täydellä metelillä. Pesukoneen järkäleet suorastaan huutavat JANYTHÄNMUUTENPESTÄÄNSITÄPYYKKIÄ. Kaupassa myydään sohvankokoisia ovikransseja jouluksi. IU Crime Alert hälyttää sähköpostissaan, että nyt on "potentially serious or continuing threats to students", kun tilanne on, että "water balloons were thrown from a moving vehicle". Homecoming-paraatissa pikkukaupungin pääkatu täyttyy naamiaisasuihin sonnustautuneista soittajista, ilma jytisee raketteja ja karkkeja lentää karnevaalikäytävälle.

5. Bloomingtonilla on pyöräkaupungin maine. Täällä on filmattu vuonna 1979 Breaking Away -elokuva (Fillarijengi), joka kertoo italialaiseen pyöräilyyn ja collegeopiskelijaan hurahtaneesta pojasta. Kävin katsomassa elokuvan Buskirk-Chumley-teatterissa. Hämmästyin, kuinka vähän Bloomington on muuttunut 35 vuodessa. Myös itse olen lokakuussa koettanut viedä pyöräperinteitä eteenpäin pyörimällä lauantaisin kampuksen viereisen parkkihallin kerroksia alas rullalaudallani.

 

6. Color Run jättää jälkensä viikoksi. Vuonna 2000 Indianan yliopiston opiskelija Jill Behrman lähti yksin pyöräilemään, eikä tullut takaisin. Vuonna 2003 saatiin selville, että Jill Behrman oli murhattu. Tytön muistoksi alettiin järjestää JB5K Color Run -juoksutapahtumaa, jossa osallistujat saavat valkoisen paidan ja aurinkolasit ja jossa viiden kilometrin aikana heidän päällensä heitetään väripuuteria. Väripuuteri näyttää ikimuistoiselta ruskaa vasten aurinkolasien läpi. Juoksu päättyy värijälkipeleihin, joissa tanssitaan urheilukeskuksen pihalla hiphoppia ja zumbaa ja räiskitään lisää väriä vaatteisiin. Puuteri lähtee iholta pois kuuden suihkun jälkeen.

7. Yliopiston musiikkikoulun sanotaan olevan New Yorkin Juilliardin jälkeen maan paras. Kävin La Boheme -oopperassa, jossa riittää yksityiskohtia. Kaikki on kohdan neljä mukaisesti näyttävää ja suunniteltua. Lava pyörii ensin 360 astetta, kunnes vierestä siirtyy toinen talorakennelma tilalle. Jokainen mahdollinen Pariisi-klisee on otettu vakavasti. Pullakasta punavalkoisesta yliopiston konserttisalista tulee mieleen Olipa kerran elämä -piirrettyjen verisuonensisältökohtaukset.

8. Kampuksen oravat keräävät edelleen talvivarastoa. Oravat ovat niin kesyjä, että välillä olen astua epähuomiossa niiden päälle. Ne myös keskittyvät tarkasti pähkinöihinsä. Pähkinät ovat supersize, joten oravat ovat supersize. Oravilla ei ole luonnollisia vihollisia kampuksella. Joidenkin maha viiltää lähes maata. Kuvan orava on asettunut suuren puun juurelle todellisten mittasuhteiden hämäämiseksi.

9. Työ yliopistossa muistuttaa välillä iltapäiväkerhoa, jos tekeillä on photo booth Open House -tapahtumaan, jonka tarkoituksena on esitellä Euraasian laitoksen kielten opetusta. Asiallisessa ympäristössä suomen ohjelman Darkness and Demonic Hats -teema herättää joko kiinnostusta tai paheksuntaa katsojan lukutaidosta riippuen.

Tulevaisuuden taiteilijoita suosittelen tukeutumaan halloweenhuumorisesti realismiin, eikä kaunistelemaan turhia (muiden kielten pöytiä kiertäessä kannattaa tosin hillitä itsensä esimerkiksi lehdistönvapaus- tai naistensemakysymyksissä). Maalatessa on muistettava ruisleipä ja otettava hauenleukaluukantele kehiin, mikäli inspiraatio on karkaamassa pahasti käsistä. Hyvinvointivaltion alasajoon otetaan kantaa listimällä Muumimamma suksisauvalla.

Asustetikkuja voi koettaa puolestaan selitellä esimerkiksi kirjoittamalla
a) "Big white smile", koska "Finland has free public dental healthcare",
b) "Blond hair", koska "Blondes have more fun and can be found everywhere in all varities (regardless of sex, gender, age or socio-econimic status) all over Finland" ja
c) "Knife wound", koska "Suicide rates, especially among men, are high in Finland".

10. Halloween on kaupallisuudestaan huolimatta kiva. Opiskelijoiden halloween näyttää kestävän viikon, mutta trick or treat -kierrosta ei saa tehdä koska tahansa, vaan kello kuudesta yhdeksään halloween-iltana. Ihmisillä on lupa säikytellä toisiaan esimerkiksi kirkumalla ohi ajavista autoista. Ulos jätetyt kurpitsat saattavat löytyä muhennoksena pihamaalta. Suomen kielen laitoksen ikkunaan voi liimata punaiset verijäljet.

Halloween-asua ei pidä alkaa suunnittelemaan 5 tuntia ennen H(alloween)-hetkeä. Pikkupaniikissa on erityisesti vältettävä muoviseen täpötäyteen naamiaispukuliikkeeseen päätymistä. Muuten päätyy mälsästi keijuksi. Sen sijaan 70-luvulla tehty huonohko vampyyrielokuva sopii mainiosti illan tunnelmaan. Pukeutumisbileet kivalla kaveriporukalla sopivat myös. Ja erilaisten roolien innoittamat valokuvaussessiot.

Awwww, jatkakaahan pyöräilyä siellä! Halauksia!

Elisa

KUINKA KAIVERTAA KURPITSA?

Bloomington, Indiana

Bloomingtonin syyskuulumistunnelmiin virittäytymiseksi klikkaa taustalle soimaan kappale Tim Burtonin ysäriklassikosta. Kyseisen animaation soundtrack toimi seuraavaksi esiteltävän kurpitsataiteen inspiraationa.

 

Ennen kurpitsoihin siirtymistä on syytä tietää, että viimein Indianassa näyttää, tuntuu ja maistuu syksyltä. Sataa vettä. Vaatteet kastuvat, kun koettaa ahtaa itsensä sateenvarjon alle kaatosateessa pyöräillessä. Vaatteet kastuvat myös, kun unohtaa aamulla sateenvarjon keittiönpöydälle. Räkää on kaikkialla. Puut ovat valokuvauksellisen punaruskeita. Niistä saisi postikorttimaisia kuvia, jos ei sataisi.

Tiistaiaamuna ei satanut, joten pääsin kuvaamaan työmatkaani kampuksella.

Tässä pyöräilen koulubussin perässä.

Tässä mietin jälleen, että olen ehkä sittenkin töissä Tylypahkassa ja opetan pimeyden voimilta suojautumista.

Tässä on Goodbody Hall. Siellä on suomen ohjelman toimisto eli minun työhuoneeni.

Muutaman kerran kokovartalolitimäräksi kastuttuani päätin, että on aika alkaa siirtyä uusine kivoine syystekemisineni sisätiloihin.

Tiistai-iltana kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa kurpitsataiteilua lähestyvän Halloweenin kunniaksi.
(Tässä vaiheessa suosittelen kertaamaan inspiraatiomusiikin YouTube-linkistä.)  

Yhden kunniakkaasti päättyneen kokemuksen perusteella laadin tutoriaalin kurpitsan kaivertamisesta. Kokeile siis kotona tätä:

1. Hanki kurpitsa. Voit hankkia myös kaksi kurpitsaa, jos pelkäät, että puukotat ensimmäiseltä vahingossa hampaan irti. Kurpitsat maksavat kolmisen dollaria, joten kasvimaavarkauksiin ei ole aihetta.

2. Leikkaa kurpitsalta otsapala päästäksesi käsiksi sisäelimiin. Kurpitsan sisällä on paprikan sisuksen kaltaista seittimäistä vaaleaa tahnaa ja siemeniä. Kaavi tahna ulos ja vie se pois näköpiiristä.

Vaihtoehtoisesti voit myös juonia tämän vaiheen niin, että kanssasi kurpitsoja kaivertamaan saapuneet kaverisi kaapivat tahnan kurpitsasta samalla, kun itse juot teetä.

3. Piirrä kurpitsoille vekkuli naama. Määrittele persoonallisuus. Suunnittele ihmissuhdekaavio, ammatti, harrastukset, lemmikit, pakkomielle, miljöö, perhekriisi ja arvomaailma. Lisää vähän twistiä muutamalla elämäntapasairaudella ja mielenvinoumalla. Piirrä juonikaavio, jossa on huippukohta. Muista Aristoteles, Hollywood ja espanjalaiset telenovelat.

4. Kaiverra veitsellä piirrostesi mukaiset aukot kurpitsaan. Leiki kirurgia. Varo sormia. Älä puhko silmiä. Opi, että kurpitsa on kovempi vastus kuin esimerkiksi kurkku. Jos suunnittelit kurpitsallesi valkeat hampaat, raaputa veitsellä oranssi kuori pois hampaan kohdalta. Jos kuitenkin katkaiset vahingossa hampaan, muuta kohdassa kolme laatimaasi tarinaa yhtä katutappelua raffimmaksi. Tai paikkaa tilanne cocktail-tikun avulla.

5. Siivoa työtila ja asettele valmiit kurpitsat pöydälle valokuvausta varten kuin Kodin Kuvalehdessä konsanaan. Tässä ovat uudet ystäväni Jekyll Jack Sparrow Von Karkkila ja Hyde Johnny Depp McKepponen.

6. Sytytä kynttilöitä ja pistä ne kurpitsakavereittesi sisälle. Säikytä naapurisi ja kämppäkaverisi. Ota hauskoja valokuvia kurpitsa oman naamasi edessä. Kuvittele, että heräät yöllä siihen, että toinen kurpitsoista leijuu yhtäkkiä sänkysi vieressä ja nauraa.

This is Halloween! Älkää vilustuko tai nähkö huonoja painajaisia!

Elisa

PÄIVÄN SÄÄTÄ JA AKATEEMISTA TAITEILUA

Bloomington, Indiana

Puhutaan aluksi päivän säästä: Bloomingtonissa eletään intiaanikesää. On taas plus 26 astetta. Keskilännen sääoloihin kuuluu parin kuukauden tiukan mututuntuman perusteella ekstremeys. Kolme viikkoa sitten jännitin tornadovaroitusta. Viime viikolla iltaisin pyöräillessä piti pitää pipo päässä. Silloin puut alkoivat punertua.

Ekstremet säätilat ovat oiva päivittelyn aihe silloin, kun smalltalkissa loppuu luovuus.

Sample Gates

Showalter Fountain pyörän selästä

Myös suomen opiskelijat harjoittelivat viime viikolla säästä puhumista leikkimällä meteorologeja. Valkoiselle taululle piirrettiin ulkomuistista koukeroiset Suomen kartat ja niihin nimettiin kaupunkeja ja ilmansuuntia. Säätila määräytyi lystikkäästi parin arpomien lappujen mukaan.   
"Lappeenrannassa sataa räntää ja on +21 astetta ja on tosi lämmin."

Viiden tähden viihdepaketin takaamiseksi olemme lisäksi opetelleet värejä värittämällä hauskaa muumikuvaa ja kysymällä väritysohjeita parilta.
"Minkä värinen Muumimamma on?" 
"Se on liila."

Taiteilu ei onneksi suinkaan lopu tähän. Viime keskiviikkona luokan seinälle oli ilmestynyt uusi tyhjä valkoinen taulu, johon oli pyydetty kirjoittamaan eri kielillä untranslatable-sanoja eli sanoja, joita ei ole mahdollista kääntää suoraan englanniksi. Suomen kielen laitos koristeli kaiketi riman sen verran korkealle, että Lalli kirveineen on tähän mennessä onnistunut pitämään muut kilpailevat kielet poissa pelistä.

Siellä se Kekkonen keikkui yksinään ainakin vielä tänä aamuna.

Eikä siinä vielä kaikki. Indianan yliopiston suomen kielen laitos on kunnostautunut pitämään mainettaan yllä muillakin taiteen saroilla. Perjantaina kielitiedekaksikkomme päätti investoida osan opetusministeriöltä saamastaan budjetista uusiin longboardeihin. Hankintaa seurasi after work -tyylinen harjoitus-, kuvaus- ja seikkailusessio pitkin laitoksemme käytäviä.

Sunnuntain klubi

Seuraavat kaksi kuvaa venäläinen ystäväni Marina halusi ottaa viime sunnuntaina iltateen jälkeen Bloomingtonin keskustassa. Epäilijöille tiedoksi, että vakaasti rullataan, mutta asunnolta johtavassa alamäessä vielä jarrut pohjassa ja sormet ristissä. Äitille tiedoksi, että ostin myös kypärän.

Moisen sykepiikin tasoitukseksi olen koettanut pysytellä kulturellina tutustumalla myös alueen musiikkitarjontaan. Toissa viikonloppuna Bloomingtonia sivistytti Lotus -maailman musiikin festivaali. Tapahtumaan saapui esiintyjiä ympäri maailmaa.

Kuuden päivän aikana kuuntelin kuusi kivaa keikkaa. Eniten pidin 20-luvun tyyliin swingiä jenkkikliseineen soittaneesta Two Man Gentlemen Bandistä pienessä hämyisessä iltakuppilassa, salakavalista hip hop -jameista autotiellä keikkalavan takana ruotsalaisen Movits!-yhtyeen tahtiin ja mongolialaisen Arga Bileg -jazzbändin improkiemuroista miksattuna perinteiseen kansanmusiikkiin arvokkaassa Chumley-teatterissa.

Suomesta paikalla oli modernia folkia soittava Tsuumi Sound System, jonka soundcheckiin änkesimme opiskelijoittemme kanssa ihmettelemään ja sanomaan "Moi, mä oon X".

Lopuksi haluan vielä kertoa, että euraasian laitoksen opiskelijoiden järjestö ACES (the Association of Central Eurasian Students) järjesti telttaretken Lake Monroelle viime lauantaina. Telttaretkeen kuului ajomatka asuntoautoilla päällystetylle leirintäalueelle, hampurilaisten ja hotdogien kokoamista nuotion vieressä, s'moresien ('some more' eli paistettu vaahtokarkki suklaan ja grahamkeksin välissä) paistamisyrityksiä sekä syksyisen järvimaiseman ikuistamista. Rohkeimmat jäivät erämaan armoille yöksi.

Avaraa mieltä ja itselleen nauramista kaikille!

Sortsit jalassa teetä juoden ja teitä ajatellen

Elisa

ELISAN SUPER PÄIVÄ

Bloomington, Indiana

Postaukseni kurkistaa Pohjois-Amerikan erikoisimman suomen ohjelman opetusmateriaaleihin. Olkaatte etuoikeutetut!

Intermediate-kurssilla on tällä viikolla valokuvaprojekti, jonka otsikko on "Mun päivä". Projektissa suunnitellaan, kuvataan, kirjoitetaan, tehdään sarjakuva Comic Life -ohjelmalla ja harjoitellaan vähän -mA-infinitiiviä. 

Seuraavaksi tarjoan teille, 3 lukijaani, inspiroivan näytteen Indianan yliopiston suomen kielen opetusassistentin laatimasta esimerkkiteoksesta. 

Aluksi paljastan seuraavia satunnaisia ohjeita, jotka ilmestyvät opiskelijoille jaettavissa Mun päivä -projektin suunnitelmahandouteissa:

- Sketch the pieces of art you are planning to take with your camera. If you don’t have a camera, borrow one. 

- Plan and write entertaining captions, speech balloons and other cool effects (like ”IIK”! or “JEE!”). Remember the -mA infinitive. It makes Mikko happy.  

- Be a Picasso. You don’t have to have 6 pictures on every page. Sometimes more is more. 

- You are doing well. Check the grammar at some point to please the teachers.

- Yay and good luck! 

Työt jatkuvat!

Elisa

MITÄ MÄ TÄÄLLÄ TEEN?

Bloomington, Indiana

”Mitä sä oikein teet siellä?” on usein kysytty kysymys. Sitä seuraa lähes poikkeuksetta: ”Ai mikä Fulbright?”

Okei, aloitan jälkimmäisestä kysymyksestä. Fulbright on kansainvälinen organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää vuorovaikutusta Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteistyömaista lähetetään eri alojen opiskelijoita ja asiantuntijoita yhdysvaltalaisiin yliopistoihin opiskelemaan, opettamaan tai tekemään tutkimusta. Vastaavasti Amerikasta puolestaan matkaa ihmisiä ympäri maailmaa tekemään samaa.

Eli mitäh? Minä olen täällä Fulbright Finnish Language and Culture Teaching Assistant -apurahaohjelman kautta, josta käytetään usein lyhennettä FLTA-ohjelma. Stipendin avulla saan viettää yhden lukuvuoden yhdysvaltalaisessa yliopistossa. 

Ai häh? TA:t eli Teaching Assistantit ovat yleisiä yhdysvaltalaisilla kampuksilla. TA on yliopiston opiskelija, joka työskentelee tiedekunnassa tai laitoksella ja saa palkaksi esimerkiksi alennusta yliopistojen korkeista lukukausimaksuista. Työtehtävät riippuvat laitoksesta, mutta useimmiten TA:t avustavat opetustyössä tai jopa opettavat itse. 

Täh? Minä olen töissä suomen kielen opetusta järjestävällä Euraasian laitoksella. Siellä voi opiskella esimerkiksi unkarin, mongolian, kirgiisin, uzbekin, farsin ja kazakin kieliä.  Laitoksen suomen kielen sivut ovat hauskat, ja niitä pääsee fanittamaan täällä:  

http://www.indiana.edu/~ceus/_undergraduates/finnish.shtml

Ja mitäkö sitten todellisuudessa teen täällä? Tehtävänäni on avustaa suomen opetuksessa, laatia materiaaleja ja järjestää suomen kieleen ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Tähän mennessä olen muun muassa hengaillut mukana kolmen eritasoisen suomen kurssin tunneilla, hymähdellyt viihdyttäville harjoituksille (tiistaina leikimme pikkueläimillä eläinkauppaa ja perjantaina jännitin verbityyppi I verbirallin kisakatsomossa), laatinut pikkupöhköjä monisteita, käsikirjoittanut ja nauhoittanut päättömiä kuullunymmärtämisharjoituksia, opettanut muutaman tunnin ja järjestänyt suuren suosion saavuttaneita kahvitunteja suomen opiskelijoille kampuksen Starbucksissa. Viimeisimmällä kahvitunnilla nautittiin suomen opettajan koristelemia sinivalkeita ninjakeksejä.  Synkkämielinen suomen kielen leffailta on luvassa keskiviikkona 24.9.

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla opiskelijoiden arvailujen mukaan. Pahoittelemme hienoista eurosentrisyyttä.

Okeii… Joo, ja koko komeuden lisäksi minun on lupa täydentää omia Tampereen yliopiston opintojani Indianan yliopiston kursseilla, joille ilmoittautumisen autuudesta olenkin jo aiemmissa teksteissäni avautunut. Yhden kursseista tulee olla American Studies -kurssi, jotta asiantuntijuuteni amerikkalaisuudesta kehittyisi huippuunsa.

Entä sitten? No, olen huomannut kurssikuvauksista ja mahtipontisista titteleistä, että amerikkalaiset haluavat saada asiat näyttämään hyvältä paperilla. Täällä osataan markkinoida, keimailla korulauseilla ja antaa hetkellisen hyvänolontunteen tuottavia lupauksia.

Kuulostaa epäilyttävältä, tiedän. Yhtäältä tunnenkin olevani osa Yhdysvaltojen mainetta kiillottavaa brändäilyä, koska täältä palattuani pääsen levittämään kaikkialle amerikkalaisuuden ilosanomaa. Olen kenties loppuelämäni kiitollinen USA:lle, kun olen päässyt tänne opiskelemaan ilmaiseksi ja hyötymään kaikesta hyvästä, joka minulle noin vain tarjotaan. Esimerkiksi suomen opiskelu Indianan yliopistossa maksaa 4735 euroa lukukaudelta tai 15100 euroa, jos opiskelija tulee ulkomailta tai toisesta osavaltiosta.

Säästin loppuun hienoja ajatuksia. Jaksa, jaksa! Toisaalta tuntuu lämpimältä ajatella, että maailmassa edelleen halutaan sijoittaa ihmisiin, tiedon jakamiseen ja kansainvälistymiseen. Näiden asioiden tuottavuutta on mahdotonta mitata rahassa. Ne ovat pitkän tähtäimen sijoituksia, joiden arvokkaat tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Opin huomaamattani päivittäin asioita amerikkalaisuudesta, muista kulttuureista, suomalaisuudesta ja itsestäni. Oppiminen tapahtuu myös luokkahuoneen seinien ulkopuolella, ihmisten välisissä tapaamisissa kahviloissa, lounailla, retkillä, juhlatilaisuuksissa, kuntosalilla ja aamukolmelta pitsalla. Missään tilanteessa en ole velvoitettu omaksumaan tiettyjä näkemyksiä, vaan saan vapaasti tehdä omat johtopäätökseni.

Pääsen myös usein kertomaan vastauksen kysymykseen siitä, mikä mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on hyvää. Olen monelle ensimmäinen suomalainen, jonka he koskaan tapaavat, joten sillä, kuinka ihmisiä kohtaan käyttäydyn, on merkitystä.

Vau! Niinpä. Uskon, että Fulbright-ajallani on muutakin merkitystä kuin kivat henkilökohtaiset kokemukseni ja kehitys, joka minussa vuoden aikana tapahtuu.  Siksi vastaavanlaisten mahdollisuuksien antaminen opiskelijoille tulisi mielestäni jatkua. 

Keittiömme jääkaappiviisautta

Ja haluan vielä sanoa tämän! Hakuaika ensi vuoden FLTA-ohjelmaan on parhaillaan käynnissä. Suosittelen kaikkia suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon ja joilla on kenties kokemusta opettajan työstä tai S2-opinnoista, tsekkaamaan nämä nettisivut:

http://www.cimo.fi/ohjelmat/suomen_kieli_ja_kulttuuri/suomalaisille_opiskelijoille/fulbright-opetusassistentiksi

http://www.fulbright.fi/fi/stipendiohjelmat-maisteri-ja-tohtoritason-opintoihin-ja-tutkimukseen/fulbright-finnish-language-and

Lämmintä sunnuntaita!

Elisa