Bloomington,
Indiana ja Chicago, Illinois
Kaksi ensimmäistä työviikkoa on ohi. Niiden välissä on
ollut kolmen päivän viikonloppu, koska syyskuun ensimmäisenä maanantaina
vietetään Yhdysvalloissa Labor Dayta eli vappua.
Kahden viikon aikana olen päässyt osoittamaan akateemisen pätevyyteni
opettajanpöydän molemmin puolin. Esimerkiksi olen emännöinyt bingoa
salmiakkipanoksilla ja katsonut Bruce Springsteenin musavideoita YouTubesta.
Viime aikoina seuraavat asiat ovat olleet mielestäni
erityisen hauskoja:
1. Suomi rokkaa. Indianan yliopistossa suomea voi opiskella
introduction-, intermediate- ja advanced -kursseilla. Oppitunnit kestävät 50
minuuttia, niitä on neljä tai viisi kertaa viikossa ja ne ovat (tähän mennessä
olleet /ainakin minun mielestäni / toivottavasti) iloisia. Onhan hipsterimäisen
koolia opiskella suomen kaltaista eksoottista pikkusalakieltä, josta kukaan muu
ei tiedä.
Ensimmäiselle oppitunnille leivoin korvapuusteja. Toisella
oppitunnilla tutustuttiin kaveriin tiedustelemalla ”mikä sun supervoima on?” ja vastaamalla esimerkiksi ”mun supervoima on muodonmuutos”. Kolmantena päivänä sniikkasimme pelaamaan mölkkyä toimiston
taakse puistoon.
 |
| Meikän naamaa lähetetään joidenkin kurssien aikana videoluentoina Ohioon ja Wisconsiniin. |
 |
| Kato äiti! |
2. Kurssirekisteröintihommat ovat viimein hanskassa. Ja
hanskat jossain matkalaukun pohjalla, koska täällä on edelleen päivittäin plus
30 lämmintä ja auringonpaisteessa vielä 300 astetta enemmän.
Fulbright-diiliin kuuluu, että saan opiskella kohdeyliopistossa
muutaman yliopistokurssin ilmaiseksi. Kurssirekisteröintiä varten minun tuli googletella
kiinnostavat kurssit, googletella kursseja opettavien professorien
yhteystiedot, raapustella kohteliaat sähköpostit professoreille kiinnostukseni
osoittamiseksi, tulostella, täytellä, liitellä, kyräillä, googlemapsitella
laitosten sijainteja, hymyillä hampaat
nenässä, toimitella lomakkeita toimistoihin, repiä pelihousut, odotella viitisen
päivää (joiden aikana kokeilla kolmesti, josko rekisteröintini näkyisivät
tietokannoissa [eivät näkyneet]) ja poljeskella pyörälläni edestakaisin
kampusta.
Toissa viikon tiistaina saapastelin luentosalin takapenkkiin
melkoisen pörheänä, kun olin viimein enrollannut itseni kursseille From Elvis to Springsteen ja Perception of Foreign Accent.
 |
| Ympäri kampusta |
3. Oravat ja maaoravat. En ole vielä ottanut selvää,
millaisia bigmacpähkinöitä paikalliset kampusoravat pistävät poskeensa, mutta jostain syystä oravat Bloomingtonissa ovat pienten kissojen kokoisia. Ja lihaksikkaita. Selkä- ja hartialihakset pullottavat kuin kurreilla olisi vuosien maitorahkakuuri takana.
Maaoravat puolestaan ovat tosi söpöjä. Ensimmäiseen maaoravaan
törmättyäni ajattelin, että kyseinen orava oli maailman ihanin ikinä. Sittemmin
olen nähnyt sata sen identtistä kaveria, tikun, takun ja pakun. Eilen kuulin, että itse asiassa koko
kampus kuhisee maaoravia, ja ne ovat rottamainen riesa.
4. Hiiri, joka herätti minut tiistaiyönä rapistelemalla sänkyni
viereistä roskakoria ja joka suhahti salakavalana piiloon pöytäni alle, kun laitoin valot
päälle. Mongolialaisen kämppikseni mielestä sekä hiiri että minun hiirenmetsästyskiljaukseni eivät
olleet erityisen hauskoja.
5. Kansainvälinen tunnelma. Indianan yliopistossa on paljon
opiskelijoita, assistentteja, opettajia ja tutkijoita eri puolilta maailmaa.
Ilmapiiri on avoin ja liberaali(hko) ja ihmisiin on helppo tutustua. Bloomington on myös täynnä erilaisia kansainvälisiä
ravintoloita. Muun muassa Dalai Laman isoveljellä on täällä tiibetiläinen
ravintola. 4th Streetillä ravintolat ovat vieri vieressä, ja ne on koristeltu värikkäin valopalloin.
6. Begin Again -elokuva, jonka katsoin elokuvateatterissa Chicagossa
ja josta seurasi hiljaista tunteilua kotia ja kaukaisia kavereita kohtaan. On jännää katsoa Amerikkaan
sijoittuvaa elokuvaa Amerikassa, kun alkaa tuntua siltä, että eikä mähän oon just tuo henkilö just tuolla
kadulla tekemässä just tuota samaa, vaikka oikeasti ei ole sinne päinkään. Suosittelen
elokuvaa, koska Keira Knightley, New York ja kohtaus, jossa kävellään ulkona
ja kuunnellaan iPodista suosikkibiisejä korvalaput korvilla uuden ystävän
kanssa keskellä yökerhoa, sulattavat sydämen.
7. Chicago, jonne karkasin heti kolmen päivän viikonlopun koettaessa.
Chicagossa kuuntelin jazzia Millenium Parkissa, otin peilikuvia pavunmuotoisesta
Cloud Gatesta, hypin onnenpekkoja Michigan-järven rannalla, söin hyvän välimerellisen
salaatin, näin Minneapoliksesta saapuneita kavereita, kävin Kid Cudin keikalla,
löysin boheemeja vintage-kauppoja, seikkailin, kikkailin, eksyin ja hihittelin.
8. Kaikki kerhot, joihin aion liittyä. Yliopistoarkeen
kuuluu, että ollaan sosiaalisia ja liitytään kerhoihin. Toissapäivänä kävin
kerhojen esittelyfairissa, jossa toriaukiollinen erilaisia kerhoja mainosti
toimintaansa ja tarjosi karkkia. Kerhoja löytyy videopelikerhoista kerhoihin, joissa
kasvatetaan itse oma luomuruoka. Huomenna aion käydä Harry Potter Societyn
viikottaisessa kokouksessa, koska olen utelias näkemään, kuinka täkäläiset
jästit muka pelaavat huispausta.
9. Free food. Erilaiset järjestöt järjestävät meille receptioneita
ja eventtejä, joissa tarjotaan ruokaa. Tapahtumissa kirjoitetaan oma nimi ja
kansalaisuus valkoiselle lapulle rintaan ja sitten minglataan, jaetaan käyntikortteja
ja lähetetään friendrequesteja (Oletteko muuten koskaan miettineet, miksi suomen kielestä ei oikein löydy järkevää käännöstä sanalle 'mingle'? Ehkä voisimme alkaa minglata vähän enemmän.). Tapahtumissa on kivaa. Tunnen jälleen usein itseni
onnekkaaksi, kun minulla on mahdollisuus olla osa tätä yhteisöä.
Kohdan 6 innoittamana lähetän koti-ikäväiset rutistukset
kotiin ja kavereille!
Peace and love!
Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti