MITÄ MÄ TÄÄLLÄ TEEN?

Bloomington, Indiana

”Mitä sä oikein teet siellä?” on usein kysytty kysymys. Sitä seuraa lähes poikkeuksetta: ”Ai mikä Fulbright?”

Okei, aloitan jälkimmäisestä kysymyksestä. Fulbright on kansainvälinen organisaatio, jonka tarkoituksena on edistää vuorovaikutusta Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhteistyömaista lähetetään eri alojen opiskelijoita ja asiantuntijoita yhdysvaltalaisiin yliopistoihin opiskelemaan, opettamaan tai tekemään tutkimusta. Vastaavasti Amerikasta puolestaan matkaa ihmisiä ympäri maailmaa tekemään samaa.

Eli mitäh? Minä olen täällä Fulbright Finnish Language and Culture Teaching Assistant -apurahaohjelman kautta, josta käytetään usein lyhennettä FLTA-ohjelma. Stipendin avulla saan viettää yhden lukuvuoden yhdysvaltalaisessa yliopistossa. 

Ai häh? TA:t eli Teaching Assistantit ovat yleisiä yhdysvaltalaisilla kampuksilla. TA on yliopiston opiskelija, joka työskentelee tiedekunnassa tai laitoksella ja saa palkaksi esimerkiksi alennusta yliopistojen korkeista lukukausimaksuista. Työtehtävät riippuvat laitoksesta, mutta useimmiten TA:t avustavat opetustyössä tai jopa opettavat itse. 

Täh? Minä olen töissä suomen kielen opetusta järjestävällä Euraasian laitoksella. Siellä voi opiskella esimerkiksi unkarin, mongolian, kirgiisin, uzbekin, farsin ja kazakin kieliä.  Laitoksen suomen kielen sivut ovat hauskat, ja niitä pääsee fanittamaan täällä:  

http://www.indiana.edu/~ceus/_undergraduates/finnish.shtml

Ja mitäkö sitten todellisuudessa teen täällä? Tehtävänäni on avustaa suomen opetuksessa, laatia materiaaleja ja järjestää suomen kieleen ja kulttuuriin liittyviä tapahtumia. Tähän mennessä olen muun muassa hengaillut mukana kolmen eritasoisen suomen kurssin tunneilla, hymähdellyt viihdyttäville harjoituksille (tiistaina leikimme pikkueläimillä eläinkauppaa ja perjantaina jännitin verbityyppi I verbirallin kisakatsomossa), laatinut pikkupöhköjä monisteita, käsikirjoittanut ja nauhoittanut päättömiä kuullunymmärtämisharjoituksia, opettanut muutaman tunnin ja järjestänyt suuren suosion saavuttaneita kahvitunteja suomen opiskelijoille kampuksen Starbucksissa. Viimeisimmällä kahvitunnilla nautittiin suomen opettajan koristelemia sinivalkeita ninjakeksejä.  Synkkämielinen suomen kielen leffailta on luvassa keskiviikkona 24.9.

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla

Maat ja maanosat Introduction-kurssilla opiskelijoiden arvailujen mukaan. Pahoittelemme hienoista eurosentrisyyttä.

Okeii… Joo, ja koko komeuden lisäksi minun on lupa täydentää omia Tampereen yliopiston opintojani Indianan yliopiston kursseilla, joille ilmoittautumisen autuudesta olenkin jo aiemmissa teksteissäni avautunut. Yhden kursseista tulee olla American Studies -kurssi, jotta asiantuntijuuteni amerikkalaisuudesta kehittyisi huippuunsa.

Entä sitten? No, olen huomannut kurssikuvauksista ja mahtipontisista titteleistä, että amerikkalaiset haluavat saada asiat näyttämään hyvältä paperilla. Täällä osataan markkinoida, keimailla korulauseilla ja antaa hetkellisen hyvänolontunteen tuottavia lupauksia.

Kuulostaa epäilyttävältä, tiedän. Yhtäältä tunnenkin olevani osa Yhdysvaltojen mainetta kiillottavaa brändäilyä, koska täältä palattuani pääsen levittämään kaikkialle amerikkalaisuuden ilosanomaa. Olen kenties loppuelämäni kiitollinen USA:lle, kun olen päässyt tänne opiskelemaan ilmaiseksi ja hyötymään kaikesta hyvästä, joka minulle noin vain tarjotaan. Esimerkiksi suomen opiskelu Indianan yliopistossa maksaa 4735 euroa lukukaudelta tai 15100 euroa, jos opiskelija tulee ulkomailta tai toisesta osavaltiosta.

Säästin loppuun hienoja ajatuksia. Jaksa, jaksa! Toisaalta tuntuu lämpimältä ajatella, että maailmassa edelleen halutaan sijoittaa ihmisiin, tiedon jakamiseen ja kansainvälistymiseen. Näiden asioiden tuottavuutta on mahdotonta mitata rahassa. Ne ovat pitkän tähtäimen sijoituksia, joiden arvokkaat tulokset näkyvät vasta myöhemmin. Opin huomaamattani päivittäin asioita amerikkalaisuudesta, muista kulttuureista, suomalaisuudesta ja itsestäni. Oppiminen tapahtuu myös luokkahuoneen seinien ulkopuolella, ihmisten välisissä tapaamisissa kahviloissa, lounailla, retkillä, juhlatilaisuuksissa, kuntosalilla ja aamukolmelta pitsalla. Missään tilanteessa en ole velvoitettu omaksumaan tiettyjä näkemyksiä, vaan saan vapaasti tehdä omat johtopäätökseni.

Pääsen myös usein kertomaan vastauksen kysymykseen siitä, mikä mielestäni suomalaisessa kulttuurissa on hyvää. Olen monelle ensimmäinen suomalainen, jonka he koskaan tapaavat, joten sillä, kuinka ihmisiä kohtaan käyttäydyn, on merkitystä.

Vau! Niinpä. Uskon, että Fulbright-ajallani on muutakin merkitystä kuin kivat henkilökohtaiset kokemukseni ja kehitys, joka minussa vuoden aikana tapahtuu.  Siksi vastaavanlaisten mahdollisuuksien antaminen opiskelijoille tulisi mielestäni jatkua. 

Keittiömme jääkaappiviisautta

Ja haluan vielä sanoa tämän! Hakuaika ensi vuoden FLTA-ohjelmaan on parhaillaan käynnissä. Suosittelen kaikkia suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelijoita, jotka ovat suorittaneet alemman korkeakoulututkinnon ja joilla on kenties kokemusta opettajan työstä tai S2-opinnoista, tsekkaamaan nämä nettisivut:

http://www.cimo.fi/ohjelmat/suomen_kieli_ja_kulttuuri/suomalaisille_opiskelijoille/fulbright-opetusassistentiksi

http://www.fulbright.fi/fi/stipendiohjelmat-maisteri-ja-tohtoritason-opintoihin-ja-tutkimukseen/fulbright-finnish-language-and

Lämmintä sunnuntaita!

Elisa