Olen asunut Bloomingtonissa Indianassa
kaksi viikkoa. Täällä on niin kuuma, että olo on ulkona kuin kilpavitosen
jäljiltä, vaikka seisoisi ihan paikallaan. On myös niin kosteaa, että pyykit
kuivuvat kolmessa päivässä ja hiuksissa on kestotilauksella märkäkampaus.
Asunnossani on keittiö, olohuone, kylpyhuone,
siivouskomero, kaksi makuuhuonetta ja mongolialainen kämppis nimeltä Bud. Bud
on 29-vuotias englannin kielen opettaja.
 |
| Huomioikaa nousevan taiteilijan Ikkunamaalia aaltopahville -teos vasemmassa yläkulmassa |
Asunto sijaitsee mäen päällä. Rakennus kuuluu yliopiston asuntoloihin, muttei ole tarkoitettu ensimmäisen vuoden
opiskelijoille. Työhuoneelle viiletän polkupyörällä aamuisin alamäkeä 8 minuuttia.
Työhuoneelta takaisin kotiin huohotan iltapäivisin 18 minuuttia.
Asuntoon on viritetty kaksi pyydystä
mahdollisia torakoita varten. Tähän mennessä en ole nähnyt yhtäkään. Torakat ovat olleet ainoa asia,
jota olen Bloomingtonissa pelännyt, joten turvassa ollaan, äiti.
Kahden viikon aikana huomioni on kiinnittynyt
esimerkiksi seuraaviin asioihin:
Elisa ja kampuskaupunki
Asun kampuskaupungissa. Kampus on suurin
koskaan näkemäni, sillä sen ympäri autolla (milläs muullakaan) ajaminen kestää
25 minuuttia. Kampuksella asuu ja opiskelee yli 40 000 opiskelijaa, joten
Bloomingtonin väkiluku tuplaantuu ensi viikolla, kun yliopiston kurssit
alkavat. Alueella on vanhojen linnamaisten rakennusten vuoksi tylypahkamainen
tunnelma. Olen nähnyt myös taidemuseon, teatterin, elokuvateatterin,
hautausmaan ja amerikkalaiset pikaruokalaketjut.
Kampuskaupungin top 3 kahden
viikon jälkeen: 1. Eipä muuten pelota 2. Kivat kukka-asetelmat 3. Ruoka,
jumppa ja kaverit 10 minuutin säteellä.
 |
| Kivoja kukkia |
 |
| Taiteilijat taidemuseolla |
Elisa ja amerikkalainen supermarketti
Suurimmat ruokaostokset on taloudellisinta
tehdä amerikkalaisessa supermarketissa. Lähimmät supermarketit sijaitsevat 15
minuutin pyöräilymatkan päässä asunnoltani, mutta marketteihin kuuluu ajaa
autolla. Jalkakäytävät markettien ympärillä kiemurtelevat epäloogisesti ja
saattavat loppua kesken. Marketista toiseen on helposti matkaa 700 metriä,
vaikka kyse on viereisestä korttelista. Alue on reunustettu pikaruokaketjujen
drive in -versioilla. Ostoskasseista tulee painavia, koska kaikki myydään
perhekokoina.
Ensimmäisellä ruokaostoskerralla saimme autokyydin kotiin
ystävälliseltä tädiltä, joka ihmetteli kävelyaikeitamme. Toisella
ruokaostoskerralla sata vastaan ajavaa autoa seurasi sivusta, kun ähelsin
kuuden kauppakassin kanssa pyörällä ylämäkeä ylös. Kolmannella
ruokaostoskerralla löysin toiselta puolelta kaupunkia pienen
luomuruokamarketin, josta ostin ruisleipää ja raejuustoa.
Elisa ja kodin sisustus
Ihmiset Bloomingtonissa ovat ystävällisiä ja
avuliaita. ”Oh wow Finland” on jo
tuttu juttu. Kohteliaisuuksia jaetaan sen kummempia kakistelematta. Olen saanut
muuttoapua, kursseillerekisteröintiapua, jumppapaikanetsintäapua, muuta
suunnistusapua, ruoka-apua ja kantoapua. Avunpyyntötilanteessa on hyvä muistaa
tervehdykset, kuulumiset, kestohymy, koiranpentukatse, mahdolliset kehut ja
lopputoivotukset.
Tänä aamuna sisustin asuntoni osallistumalla International
Furniture Give-Away -tapahtumaan satojen vaihto-opiskelijoiden kanssa.
Tapahtuma toimi vapaaehtoistyöllä ja oli yksi parhaiten organisoiduimmista
tilaisuuksista, joissa olen koskaan ollut. Tapahtumassa saimme valita kotiimme
käytettyjä huonekaluja ja kodintarvikkeita. Parin tunnin päästä vapaaehtoistyöläiset
kantoivat asuntooni keittiönpöydän, puisen valkoisen sängyn, peilin, vaasin,
lampun, pölynimurin, tuolin ja paljon keittiötarvikkeita. Nyt on riemu leipoa
korvapuusteja maanantain ensimmäiselle suomen tunnille.
Elisa ja paperihommat
Bloomington on osoittautunut paperihommien
paratiisiksi. Jokainen uusi rakennus, asia tai ihminen vaatii aluksi lomakkeen
täyttämisen. Ilman täytettyä lomaketta mikään ei liiku eikä poikkeuksia tehdä.
Olen päässyt täyttämään vuokrasopimuspaperin, asunnonkuntopaperin,
asuntolaorientaatiopaperin, terveyskeskuspaperin, kurssirekisteröintipaperin,
vakuutuspaperin, urheilukeskuspaperin, opiskelijarekisteripaperin,
internetasiapaperin, opiskelijakorttipaperin ja monenlaisia
ilmoittautumispapereita. Paperit toimitetaan niihin erikoistuneisiin
toimistoihin yksitellen kävelemällä kampusta ristiin rastiin. Jopa uudella
retrolla polkupyörälläni on nyt paperihommat kunnossa, parkkimaksut maksettuna ja pieni
sininen tarra etukeulassa.
Elisa ja ennakko-oletukset
Olen oppinut kahden viikon aikana, kuinka
helposti näkee sen, mitä olettaa näkevänsä. Samaan aikaan jää helposti
näkemättä se, mitä ei oleta.
Turhista ennakko-oletuksista eroon pääseminen olkoon yksi tämän vuoden
tavoitteistani.
Esimerkiksi olin olettanut, että joudun maksamaan täällä
kaikista palveluista, mutta nyt olenkin törmännyt ilmaisiin
vapaaehtoistyöprojekteihin. Viime keskiviikkona vaihdoin itse (ihan itse,
iskä!) polkupyöräni eturenkaan rikkoutuneen sisäkumin Community Bike
Projectissa, jossa vapaaehtoiset pyöräilijäpojat neuvoivat minulle, kuinka moinen
taikatemppu tehdään. En myöskään enää oleta, että muille vieraiden kielten
opetusassistenteille on itsestäänselvää, kuinka liikennevalot
toimivat tai kuinka tytöt voivat myös liittyä urheilukeskukseen. Toissapäivänä
kävimme jo hip hop -tunnilla.
 |
| Madina vaihtaa renkaan |
 |
| Meikän menopeli |
Kiinnostavia keskusteluita opetusassistenttien kanssa ovat antaneet seuraavat aiheet:
a) Individualismi vai kollektivismi? Onko
parempi, että hoitaa asiansa itsenäisesti vai yhteistyöllä?
b)
Käsitykset turvallisuudesta. Onko liikenne turvallista? Onko ulkona
turvallista? Onko kummituksia olemassa?
c) Perheasiat ja tyttöjen jutut. Muut
assistentit asuvat perheidensä luona siihen asti, kunnes menevät naimisiin.
Lähes kaikkien
assistenttien kulttuureissa perhe joko päättää tai ainakin vahvasti vaikuttaa avioliittoon. Muiden silmissä vaikutan pojalta kasvatuksineni.
d) Suhtautuminen tasa-arvoon. Saan purra
hammasta mielisairauskommenttien kohdalla.
e) Tasapainottelu oman ja yhdysvaltalaisen kulttuurin välillä. Kuinka paljon adaptoitua Amerikan arkeen, kun kuitenkin tarkoituksena on toimia oman kulttuurin lähettiläänä?  |
| Euraasian laitoksen assistentit |
Hikisiä halauksia uuden keittiönpöydän
ääreltä!
Elisa
 |
| Date Night |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti