ORIENTOITUMISTA

5.–10.8.2014 Philadephia, Pennsylvania, United States

Philadelphia on kaupunki, josta moni asia saa alkunsa. Vuonna 1776 Philadelphian Independence Hallissa kirjoitettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus.  Vuonna 2014 Philadelphian Pennsylvanian yliopistossa Elisa vietti Fulbright-vuotensa ensimmäiset päivät.

Orientaatiopäivinä eri puolilta maailmaa saapuvat vieraiden kielten opetusassistentit tutustuivat toisiinsa, FLTA-ohjelmaan, yhdysvaltalaiseen yliopistoelämään ja ylipäätään elämään kaukana kotoa.

Tapasin ihmisiä maista, joista en ollut aiemmin tavannut ketään. Olin monelle ensimmäinen suomalainen, jonka he koskaan olivat tavanneet. Yllätyin, kuinka nopeasti mieli alkoi henkilöidä maan, kulttuurin ja kansan tietyn ihmisen ympärille.

Omat mietteeni orientaatiosta ovat imelämpiä kuin odotin. Kuvatkoon kuitenkin nyt lopulta vanha kunnon karamellilause ”tunsin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan” asiaa parhaiten. Enkö puolen tunnin kertakaikkisen kokojumin jälkeen keksi tosiaan mitään kornimpaa?

Kolmantena orientaatiopäivänä aloin ajatella, että tänne minä kuulun, vaikka olen lähes tuntemattomien seurassa. Tätä minä haluan tehdä, vaikka en tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällä tavalla saavutan pienen osan päämäärästäni, vaikka en osaa sanoa, mikä se on.

Ehkä vuosikausien hikoilut ja räkäilyt kirjaston kirjojen päällä ja itkupotkut merkityksettömästä harhailusta eivät ole menneet hukkaan. Viimeisenä orientaatiopäivänä pienet onnenkyyneleet ennen nukkumaanmenoa tuntuivat erityisen merkityksellisiltä.

Tässä on tiivistelmä Elisan orientaatioviikosta:

Tiistai 5.8.2014

Mitä tapahtui?

- Saavuin Philadelphiaan kello 15.25 ja vietin elämäni pisimmän kaksituntisen maahantulojonossa haukotellen. Söin suuren määrän illallista 24-kerroksisen yliopistorakennuksen kattokerroksessa, vaikken ollut yhtään nälkäinen, koska Suomessa oli aamuyö.

Mitä opin?

- Yksin matkustaessa on pakko alkaa luottaa nopeasti niihin ihmisiin, jotka tapaa. Muutamassa päivässä heistä tulee läheisiä.

Päivän kuva: Ensivaikutelma

Keskiviikko 6.8.2014

Mitä tapahtui?

 - Eksyin turkkilaisten opetusassistenttien kanssa kahdeksan minuutin matkalla yliopiston majoitustornista orientaatiorakennukseen, koska kaikki rakennukset ovat isoja, näyttävät samalta ja ovat samojen kauniiden viheralueiden ympäröimiä.

- Kuuntelin neljä tervetuliaispuhetta ja luennon kulttuurien välisestä kommunikaatiosta yhdysvaltalaisessa luokkahuoneessa,  luennon yhdysvaltalaisten yliopistokampusten eroista ja yhtäläisyyksistä, luennon uusista oppimisympäristöistä ja  luennon erilaisista yliopisto-opiskelijoista.

- Tutustuin Philadelphiaan bussin ikkunan läpi meille järjestetyllä kaupunkikierroksella, jonka aikana kuulin nimen Benjamin Franklin noin 30 kertaa.  Juoksin Rocky-elokuvista (muille paitsi minulle) tutut portaat ylös Philadelphian taidemuseon edessä.

Mitä opin?

- Aamupalaksi voi syödä muutakin kuin ruisleipää ja jogurttia. Amerikassa on muutakin ruokaa kuin hampurilainen ja pitsa. Kevätrullat, juustot, hedelmät, aasialainen quinoa-salaatti, friteeratut kanelibanaanit, paistettu kurpitsa, pitaleivät, kolme erilaista hummusta, couscous-salaatti, pistaasipähkinät, tsatsiki, mintun lehdet ja mustikat ovat kelpo kombo samalla lautasella. 

- Erilaisista yliopisto-opiskelijoista kertovalla luennolla konkretisoitui, että myös erilaisista kulttuureista tulevilla opetusassistenteilla voi olla eriäviä mielipiteitä. Jokainen luennolle osallistuva sai käteensä pienen kaukosäätimen, jolla pääsi kertomaan anonyymisti mielipiteensä erilaisia ihmissuhteita koskeviin väittämiin klikkaamalla vaihtoehdon a, b tai c. Tulokset nousivat diagrammeiksi valkokankaalle ja niistä keskusteltiin.  ”They are just sick” ja ”It’s totally okay to make jokes about them” -kommentit järkyttivät, surettivat ja saivat ajattelemaan, kuinka paljon maailma on vielä kesken.

Päivän kuva 1: Ruokapiiri

Päivän kuva 2: Rocky-portaat

Torstai 7.8.2014

Mitä tapahtui?
 - Aamupäivällä kuuntelin luennot yhdysvaltalaisten yliopistojen arviointisysteemistä ja kommunikatiivisesta kielenopetuksesta. Iltapäivällä kiirehdin puolen tunnin pikkuluennoille, jotka käsittelivät tuntisuunnitelmia ja teknologiaa.

Mitä opin?
- Lähes kaikki muut opetusassistentit ovat kotimaassaan englannin kielen opettajia, eivätkä oman äidinkielensä opettajia niin kuin minä olen. Osa heistä opettaa englantia yliopistossa. Siksi haluan nostaa hattua suomalaiselle englannin kielen opetukselle siitä, että pärjään täällä nyt näinkin hyvin.

Päivän kuva: Oh Benjamin, Benny, our new bff

Perjantai 8.8.2014

Mitä tapahtui?

- Opetusassistentit jaettiin ryhmiin, jossa pääsimme opettamaan toisillemme omaa kieltämme 10 minuutin tuokion verran. Minun ryhmässäni oli ranskan, saksan ja portugalin kielen opetusassistentteja, joista yhdelläkään ei ollut aavistusta siitä, miltä suomi kuulostaa. Tarkoitus oli aktivoida muut ja käyttää opetettavaa kieltä mahdollisimman paljon. Lopulta päädyimme muun muassa leikkimään yhdessä ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat” -laulua portugaliksi useamman kerran.

- Viimeisen päivän kunniaksi meille järjestettiin illallistanssiaiset, joihin oli määrä pukeutua oman maan ja kulttuurin mukaisesti. Minun asuni oli jotain Väinämöisen ja Suomi-neidon väliltä, ja erityisesti kaksi pulleaa palmikkoani herättivät muissa suurta hilpeyttä. Tapahtumassa oli ainutlaatuisen kansainvälinen tunnelma, jollaiselle vastaavaa en ehkä koskaan elämässäni pääse kokemaan.  Katsoessani eri maiden esityksiä, tanssiessani turkkilaisen, nigerialaisen ja venäläisen musiikin tahtiin ja ottaessani värikkäitä yhteiskuvia tunsin itseni erittäin onnekkaaksi.

Mitä opin?

- Koulujärjestelmissä on suuria eroja. Se, miten itse on oppinut, vaikuttaa siihen, kuinka opettaa ja millaisesta opetuksesta pitää. Olkaamme Suomessa onnellisia siitä, ettei meillä ole 80 oppilaan ryhmiä, arvosanoja ei voi puhua tai lahjoa paremmiksi, opetus ei ole pelkästään opettajakeskeistä luennointia eikä asioita pakoteta oppimaan ulkoa.

- Tottumus tiettyihin miesten ja naisten välisiin suhteisiin kotimaassa matkaa helposti ihmisten mukana monta tuhatta kilometriä. Moni opetusassistentti on kotoisin maasta, joissa mies päättää ja dominoi. Tasa-arvoiseksi kasvatetuin silmin tuntuu erikoiselta katsoa esitystä hääseremoniasta, joka symboloi miehen vahvistumista ja miehen suurta vastuuta ottaa harteilleen vaimostaan huolehtiminen.

Päivän kuva 1: Ensi vuoden kollegani

Päivän kuva 2: Sydämiä ympäri maailman

Lauantai 9.8.2014 ja sunnuntai 10.8.2014

Mitä tapahtui?

- Orientaation jälkeen vietin kaksi päivää kolmen kiinalaisen tytön kanssa Philadelphiassa. Söin molempina päivinä Chinatownissa, jossa minulle näytettiin, kuinka kiinalaisessa ravintolassa oikeasti kuuluu käyttäytyä.

Mitä opin?

- Kolme kiinalaista tyttöä tykkää ottaa enemmän valokuvia ja videoita kuin sata suomalaista instagrammaajamimmiä yhteensä. Kuvien kanssa pelleily oli kivaa!

Päivän kuva: I did kung fu

Paahtavasta Bloomingtonista tuhat pusua lähettäen

Elisa

P.S. Mikäli S2-opetus ja raapustukseni kiinnostavat, käy lukemassa viime syksynä Hampurin yliopistossa Paula Jääsalmi-Krügerin kanssa yhdessä kirjoittamamme artikkeli Lihaton lokakuu puhuttaa Suomessa. Millä reseptillä valmistetaan maukas keskustelu myös saksankielisten oppijoiden kanssa?. Sen voi lukea täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/135590.

Kyseessä on Puhetta eri S2-foorumeilla -niminen kokoelma suomen opettajien ympäri maailmaa kirjoittamia artikkeleita puheen opettamisesta.